Oikeasti, kaikki on ihan sekaisin. Perhanan psykikin on lomalla elokuuhun asti.
Sain sentään juteltua jn kanssa vähän noista edellisistä. Sen verran ettei kumpikaan ole vihanen enää tai ei kai se missään vaiheessa ollutkaan. Sinällään ihan sama kun ei tilanne mihinkään muutu. En saa niin en saa. Olen vain rauhoittunut ja tiedän ettei hän valehdellut tahallaan, me vain näemme tilanteen erilailla. Vituttaa silti, mutta lähinnä vain se etten saa.

Juttelin tuossa ex-ystävän kanssa (en mainitse nimeä kun en muista olenko sitä aiemminkaan maininnut). Tutustuimme silloin joskus Otavassa, hän oli itseasiassa yhden illan juttuni, myöhemmin ajauduimme samaan kaveriporukkaan ja meistä tuli hyviä ystäviä. Anyway, yritin häneltä kysyä olinko oikeasti ihan kamala viinan ja miesten suhteen. Hän on kyllä hieman huono sanomaan mitään kun en hänelle koskaan kertonut pahemmin mitään. Itselläni on näin vuosien jälkeen järkyttävä morkkis siitä miten kohtelin miehiä "seuraavana aamuna" (eli aamulla sekä sen jälkeen). Muistan tosiaan nauraneeni heille aika pahasti, myös tuolle ex-ystävälleni. En varmaan ikinä unohda kuinka nauroin erääl...itseasiassa useammallekin miehelle kun he olisivat halunneet nähdä uudelleen jotkut jopa seurustella. Pelkkä muisteleminenkin jo hävettää. Silti en voi olla ajattelematta toimisinko nykyään samoin. Kauhukseni on todettaa, että erittäin todennäköisesti kyllä. Onko mun pakko olla tälläinen?
Absolutistielämä todellakin muutti kaiken. Ennen olin sosiaalinen, mulla oli paljon kavereita, kävin baarissa, join viinaa ja iskin miehiä. Kun alkoholi jäi jäi myös baari ja miehet. Kun jäi kotiin kaverit katosi tai vaihtuivat ihmisiin jotka eivät juo. Viime vuosina miesmakunikin muuttui kiltiksi nörtiksi joka ei käy baarissa eikä pahemmin juo. Oikeasti, koko elämä on muuttunut ihan erilaiseksi.
Mitä mä teen nyt kun voinkin juoda?! En edes elä parisuhteessa joten sekään ei rajoita. Tekee mieli mennä baariin, juoda ja vongata miehiä. Entä jos oikeasti lipsun takaisin siihen entiseen elämään? Tuleeko minusta yhtä kauhea kun silloin? Oliko edes kauhea silloin? Tulee ja olin. Vittu.
Joojoo, ei pitäisi stressata tämän suhteen vielä. Vaan kun stressaan, huomaan nyt jo pohtivani mitä kaikkea voin tehdä, huomaan haluavani tehdä niin. Kaapissa on viinaakin jo valmiiksi. Pitäähän sitä kokeilla oliko vkloppun vain joku säkä vai todellista totta.