Oikeastaan tuosta puuttuu se oleellisin. Mä en pidä valehtelijoista, etenkään sellaisista jotka antaa olettaa jotain mikä ei pidä paikkaansa. Timo kusetti mua lähes vuoden ja se riitti. En voi kun nyrpistää naamaani ja halveksua tuollaista käytöstä. Olisi kiva tietää mitä v*ttua tuollaisesta saa irti? Onko se jotain oman egon pönkitystä? Jokin ihme halu nähdä toisen tekevän mitä vain? Tunteettomuutta? Jotain sadistista paskaa? Juuei, en puhu enää vain tuosta edellisestä postauksesta vaan myös vanhoista kaunoista.

Vituttaa, että menee tuollaiseen halpaan. Nyt kun koko otava-käytös näyttää muutenkin pukkaavan pintaan (alkoholi, tupakka, miehet) alkaa pelottaa. Tunnen kuinka välillä jostain syvältä iskee se sama fiilis. En halua samanlaiseksi kun silloin, en vaikka se olikin silloin kivaa. Olen liian vanha sellaiseen, olen liian järkiintynyt, tiedän ettei sellainen käytös ole hyväksi mielenterveydelleni. Silti tekisi mieli olla juuri sellainen.

Kuulen korvissani sen naurun, kolkkon vittumaista naurua. Näen edessäni sen kasvottoman miehen joka hädissään yritti tehdä kaikkensa miellyttääkseen, tunnen kasvoillani sen paskamaisen ilmeen jonka hänelle soin, vittumaiset sanat tulevat suustani ja nauru...se ylimielinen nauru.

Miten hyvä olo siitä tulikaan.