Mitä pidempään on päivittämättä sitä suurempi kynnys tulee päivittää. Tuntuu, että on kirjoitettava jostain todella isosta, että viittii rikkoa hiljaisuuden.

Ei mulla mitään isoja uutisia ole.

Siskot (Anna ja Sara) sekä serkku kävi täällä. Käytiin huvittelemassa Särkänniemessä. Kaikki kivat muistot Särkkä-kesästä tulvi mieleen, enkä voinut olla höpöttämästä niistä. Tuntui tyhmälle kun toiset eivät ymmärtäneet minua, eipä kai sitä ymmärtäisikään kun toinen ex-särkkäläinen. Tuli oikeasti ikävä laitteiden ohjaamista ja ihmisten pakkaamista.

Tunsin tässä yksi päivä (yö) taas hirveää syyllisyyttä etten ikävöi Timoa, siis sillain ystävänä. Erostamme on pari päivää yli vuosi (oh, tajusin vasta nyt, että vuosipäivä meni jo!) emmekä ole tällä hetkellä missään tekemisissä. En ole puhunut Timon kanssa sitten joskus touko-, kesäkuun. Pahinta lienee kuitenkin se etten edes ikävöi häntä. Jotenkin se tuntuu romuttavan taas kaiken. Enhän minä voi/voinut hänestä todella välittää jos en enää edes kaipaa häntä? Jos en edes ajattele häntä?
Tulee ihan mieleen aika jolloin pelkäsin, että minun ja Matin välit katkeavat. Kirosin hänelle aina pelkääväni ettemme vuoden päästä sanoisi toisillemme kun moi vastaan tullessa. Onneksi niin ei käynyt, vaikka vuosia myöhemmin välimme katkesivatkin. Nyt se on kuitenkin toteutunut Timon kanssa. Vuosi sitten vannoimme vielä, että olemme ystäviä ja pysymme väleissä...tai niin minä oletin...en tiedä. Kaippa me väleissä olemmekin? Ei vain ole mitään sanomista toiselle.
Minä olen aina ajatellut, että ex:n kanssa pysytään yhteydessä jos kerran erotaan kavereina. Ei sen näin pitäisi mennä.