Minun piti ehdottaa sinulle syömishäiriötä, mutta unohdin. Sen sijaan ehdotan Lontoota.

Voin tuntea sen tuoksun nenässäni, voin tuntea sen henkäyksen kasvoillani. Northern line on tulossa.

Minulla on terapia, minulla on asunto, en pääse lähtemään vaikka niin kovasti haluan. Sattuu, fyysisesti sattuu, niin paljon kaipaan. Sinulla ei ole kumpaakaan, olet vapaa menemään. Mene. Pakene tätä kaikkea. Pakene puolesta. Seiso syvällä maan alla, nuuhki sitä tuoksua, tunne se henkäys, lämmin henkäys mikä pyyhkäisee kasvojasi juuri ennen kun kuulet sen tulevan, hieman ennen kun heikko valo näkyy tunnelista. Tunne kuinka se möykky vapautuu rinnassa, tunne kuinka hengitys kulkee vapaasti, tunne ne pienet siivet selässä. Tunne se Lontoon syvin olemus, se joka tekee siitä sen mitä se on. Tunne se hymy joka nousee huulillesi kun ymmärrät päässeesi siitä häkistä viime tingassa. Naurahda ääneen, minun puolestani. Lähetä ajatus minulle, elän sen voimin pitkään, hyvin pitkään.

New York, Milano
Lontoon ja Monaco
kellot paikoilleen taas käännetään
Mallorca tai Ateena
kuvasi mua vainoaa
en tuu koskaan luokses palaamaan
voi luoja kuinka sua kaipaankaan

Tämän olisi voinut kirjoittaa sähköpostina, mutta halusin myös muiden tietävän kaipuuni.