Katsoin äsken Hymypojan, vihdoin. Tuli tosi surullinen olo. Sinälläänhän se oli aika utopinen, kellään ei ole noin paska säkä. Silti surettaa. Varsinainen juttu ei kuitenkaan liity tuohon.

Olen tässä nyt pari päivää pohtinut mistä tämä hassu mielenmuutos jn:n suhteen. Tutustuin ko. ihmiseen jo useita vuosia sitten enkä tähän mennessä ole erityisemmin pitänyt hänestä. En voi sanoa vihanneeni enkä inhonneeni, mutta jostain syystä hän on ärsyttänyt ja ollut aika mitätön. Luulenpa, että tämä johtuu siitä etten suuremmin pidä hänen veljestään. Jotenkaan en tähän mennessä ole koskaan nähnyt jn:n omana itsenään vaan aina veljensä varjona. Tiedättehän sellaiset (etenkin) vanhemmat sisaret jotka ovat niin suuna päänä, että nuorempi jää varjoon? Juuri sellainen oma siskonikin on. Tämän takia minua oikeastaan hämmästyttääkin, että olen antanut tuon vaikuttaa itseeni. Minä joka jää monesti siskoni varjoon en huomaa kuinka arvostelen samassa asemassa olevaa. Yksilönähän minä ja sisko olemme molemmat aika näkyviä ja etenkin kuuluvia, yhdessä sisko on se joka jää varmasti muille mieleen. Minä olen se joka ei jaksa huutaa toisen äänen yli, minä olen sen joka perääntyy kun sisko haluaa kertoa jotain, vaikka se olisi minun juttuni. Juuri tälläisessä tilanteessa minä muodostin ensimmäisiä vahvempia kuvia jn:sta! Jotkut harvat saattavat muistaa tilanteen...olimme miittareissa, kallioilla, tällä kertaa kerroimme mistä nikkimme on syntyneen. Jn ei koskaan saanut itse kertoa tarinaansa, koska hänen veljensä jyräsi yli. Minua harmitti tuolloin hänen puolestaan, tiesin tasan tarkkaan miten vittumaista se oli. Viime vkloppuiseen miittiin asti (kyllä, kaikki nämä vuodet!) hän onkin ollut vain veljensä jatke. Siellä missä jn siellä on takulla myös veli. Vkloppuna onnistuin kuitenkin juttelemaan jn:n kanssa ilman veljeä ja kappas, ihan mukava häiskähän siellä takana oli. Olin pitänyt häntä ärsyttävänä vain koska hänen veljensä on!
Viimeisen viikon aikana olen onneksi saanut tutustua oikeaan jn:n. Hassua on se, että kaikkien näiden vuosien jälkeen minä itseasiassa pidän hänestä ihmisenä. Olemme sivunneet muutamaa sellaistakin asiaa mitä hän ei varmaan jaa jokaisen tuttavan kanssa (minä en ainenkaan jaa) ja olenkin saanut huomata, että meillä on paljon yhteistä. Koska minä olen arempi puhumaan asioistani en ole hänelle kertonut tietäväni miltä hänestä tuntuu. Katsotaan, jos meistä vaikka tulee läheisempiäkin kavereita niin ehkä sitten. :)
Kyllä, hän on edelleen hemmetin porno, mutta tilanne nyt on mikä on ja sen myötä asiat muuttuvat. Kyllä minä edelleen hänet ottaisin jos se mahdollista olisi, mutta... Tällä hetkellä kaveruus on kuitenkin tärkeämpää.