Minä tyhjennän aina takkin ja laukkujen sisällöt kun vaihdan toiseen. Vaan tässä saldoa muutamasta laukusta jotka piti olla tyhjiä. Myydessäni vanhan puhelimen olin ihan varma, että olin hukannut siihen sopivat kuulokkeet. Ne oli vain unohtuneet yhden laukun taskuun melkein vuodeksi. Onneksi äkkäsin etsiä niitä sieltä. Eipä muuten tarvitse ostaa ihoteippiä hetkeen. :D

Oman blogini lisäksi olen eilen ja tänään törmännyt yllättävän monessa muussa blogissa kommentteihin missä valitetaan blogin pitäjän rahan käytöstä. Hämmentävää. Mitä se loppujen lopuksi kellekkään kuuluu mihin kukakin rahansa laittaa ja missä asiassa säästää? Omia rahojahan ne on. Minä tykkään ostaa pientä kivaa kotiin, toinen säästää siinä ja ostaa lakanoita verhoiksi. Toiset tykkäävät matkustaa ulkomaille ja kävelevät sen takia kouluun/töihin. Joku asuu vanhassa ja huonokuntoisessa kodissa, mutta viettääkin aikansa yleensä jossain muualla esim. harrastuksissa.
Miksi ihmeessä meidän pitää valvoa ja moitiskella toistemme rahan käyttöä tai ylipäätään tekoja? Jos niistä ei ole kellekkään mitään haittaa niin mitä sillä on väliä mistä toinen ilonsa saa? Ymmärrän jos valitetaan alholin tai huumeiden käytöstä tai väkivallasta, riehumista tai muusta joka häiritsee läheisten elämää, mutta mitä se ketään häiritsee jos tykkään ostaa kotini täyteen helmiä ja lankoja? Miksi toisten rahan käyttöä tai ylipäätään rahoja ja tekemisiä pitää kytätä ja miksi niihin pitää puuttua? Minun murheenihan se on jos tuhlaan rahani kampaajalle ja kasvohoitoon eikä rahaa jää ruokaan. Ja jos minä siitä kiukuttelen omassa blogissani niin mitä sitten? Sehän on minun blogini.

Mistä kumpuaa tämä jatkuva viha ja katkeruus? Eikö sitä voisi olla onnellinen toisten puolesta? Eikö sitä voisi olla onnellinen omasta puolesta? Jos minulla on rahaa niin enkö voisi olla onnellinen enkä valittaa naapurille kun tämä pistää vähäiset rahansa naistenlehtiin? Jos jotain masennuksen myötä olen oppinut niin se on oikeasti kaikki pieni ja kaunis ympärilläni. Pieni Swarovskin kristallisydän roikkuu lampussani ja auringon siihen osuessa seinälle tulee kauniita kuvioita. Sängyssäni on värikkäät lakanat ja niissä on ihana loikoilla tuijottaen Ankka taulua. Toisinaan taas sohvalla maatessa tai tässä istuessa iskee ihan kummallinen onnellisuuden tunne. Ei mitään erityistä syytä kunhan tuntuu hyvälle. Tuntuu, että kaiken sen ahdistuksen jälkeen mitä elämässä on ollut alkaa ympärillä näkyä väriä, elämä hymyilee välillä. Jollain tapaa olen jopa kiitollinen, että olen masentunut sillä sen myötä silmäni ovat auenneet ja olen oppinut paljon.

Tästäkö olet minulle kateellinen? Onnellisuus on ilmaista, ei se maksa mitään. Kateus ja viha vain syövät ihmistä. Tämä on minun elämäni, lyhyet sellainen ja minä aion nauttia siitä. Mitä sinä teet omalla elämälläsi?

Sehän on katsos niin, että köyhä ei saisi käyttää penniäkään (tai senttiäkään) rahaa mihinkään muuhun kuin vuokran ja laskujen ja tarpeellisten asioiden, kuten vaikka vessapaperin ostoon. Jos ostat kuussa yhdenkin hiuslenksun tms. niin sitten ei saa valittaa, että ei ole rahaa.
Itse elän 9 kuukautta vuodesta opintotuella ja kesällä saan suhteellisen hyvää palkkaa kolme kuukautta. Silloinkin tulee sellainen olo, että kaikki rahat kesätöistä pitäisi sitten säästää niiden seuraavien 9 kk:n vuokranmaksuun ja sellaiseen.
Ja sitten on aina näitä, jotka elävät opintotuella ja kuuluttavat kovaan ääneen lehdissä, että kyllä sillä rahalla pärjää ihan hyvin, ei mitään ongelmaa.

Mutta kuka se on päättänyt mihin köyhä SAA rahansa laittaa? Mitäs jos vaikka hakee paperinkeräyslaatikosta pyyhkimispaperia ja ostaa vessapaperirahoilla syntiset alusvaatteet? Kenelle se kuuluu mihin rahansa laittaa? :)

Loikoilin tuossa juuri pari tuntia sängyllä lukien sitä ostamaani Viiviä ja Wagneria, taisin torkahtaakkin välissä, välillä taas vain katselin seiniä ja olin onnellinen. Tämä oli varmasti ajan hukkaamista, kallista kun mikä. Vaan minulle tuli hyvä olo. Siitä kirjasta irtosi jatkuvat naurut ja torkut oli pehmeät.

Se on minun aikani (eikä aika voi mennä hukkaan), minun elämäni. Miksi sillä on niin väliä mitä muut ajattelee? Eivät he elä sinun elämää? :)

Ei kannata välittää siitä, mitä jotkut pikkumaiset ihmiset sanovat/ajattelevat! Siinä taitaa olla tarkoituksena vain pahoittaa sinun mielesi.

Tästä asiasta on puhuttu ennenkin: minusta JOKAISELLA (olipa työtön/opiskelija/työssäkäyvä/eläkeläinen) on oikeus käyttää omat rahansa juuri niin kuin haluaa. Aikuisia ihmisiä me olemme kaikki ja eiköhän oikeus päättää raha-asioistaan vielä kuulu aikuisen, täyspäisen ihmisen oikeuksiin? Vai valtionko siitä pitäisi päättää??

Toki olen itsekin ollut joskus "peeaa", kun olen tehnyt tyhmiä hankintoja, mutta sitten se vain ON niin ja olen ihan suosiolla tinkinyt esimerkiksi syömisistä ja syönyt kaurapuuroa jonkun viinikukon sijasta. Se on elämää, enkä tuollaisina hetkinä anna arvoa millekään saarnoille.

Minusta on hölmöä alkaa luennoida "älä osta, älä tee", koska mitä se sille luennoitsijalle oikeastaan kuuluu..? Eikä se ostos ole HÄNELTÄ pois millään tavalla. Eikä HÄN sitä kaurapuuroa joudu loppukuukautta pupeltamaan.

Joillakin ihmisillä voi olla pakonomainen tarve elää toisten elämää ja kontrolloida sitä. Jotkut vahtaavat toisten painoa tai alkoholinkäyttöä, jotkut taas jankuttavat rahasta. Kai tavoitteena on antaa vaikutelma, että oma elämänhallinta on huippuluokkaa. Vaan mahtaako olla?

Joku tällainen saarnaajakin saattaa kessutella marlboroja siihen tahtiin, että 20 euroa on pikkuraha, tai sitten se Akilleen kantapää on jossakin muualla. Väitänpä kuitenkin, ettei täydellisen järkevästi eläviä ihmisiä ole olemassakaan.

Erehtyminen ja unohtaminen ovat niin inhimillisiä ominaisuuksia. Itse esim. unohdin autuaasti, että kiinteistövero tulee maksettavaksi taas syyskuussa. Tjaapa tjaa, ei mikään kiva "ylläri". Nyt olen kai sitten kauhean vastuuton ja huithapeli, kun en muistanut mokomaa.

Ihmettelen kyllä sinun saamiasi epäystävällisiä kommentteja. Ihmettelen, koska minusta tämä sinun blogisi luulisi keräävän ihan toisenlaisia palautteita.

En minä itseasiassa nykyään pahemmin edes välitä. Haluan vain sanoa asiat ääneen, koska tiedän, että moni lukijani edelleen välittää ja tuntee syyllisyyttä omasta käytöksestään. Haluan kertoa ettei se kannata. :)

Haluan myös uskoa, että tälläiset muiden kyttääjät jonain päivänä ymmärtävät miten paljon voimia se vie ja miten paljon helpompaa on antaa toisten olla sellaisia kun he ovat. :)

Köyhää ja sairasta on helppo kadehtia ja pistää lyttyyn. Se tässä maassa on hassua ettei köyhät ja sairaat osaa yhdistäytyä kuten rikkaat tai muut erityisryhmät. Tässä maassa köyhät ja sairaat vaan kampittavat toisiaan ja voivat entistä huonommin.

Musta tuntuu, että ne, jotka täällä rahankäyttöäsi moittivat, ovat kyllästyneitä siihen, että valitat, kun tukiraha ei ole tullut, olet tukien välissä, vuokra on maksamatta jne. Ei yhteiskunnan kuulukaan kustantaa mukavuuksia ja mikäli tukiraha menee kaikki välttämättömään niin niin se sitten vaan on. Mikäli ihmisillä on rahaa tuhlatakseen, niin tuhlatkoon ihmeessä! Kivahan on uutta piristystä saada! Kunnes voidaan itse huolehtia omasta toimeentulosta, eletään pienesti ja ollaan iloisia siitä, että onneksi joku huolehtii edes perustarpeista.

Ai niin kun minä olen vain yhteiskunnan loinen! Edelleen, kenelle se kuuluu mihin minä ne tukirahani käytän? Ja miksi tuilla eläjän pitäisi kituuttaa kaurapuurolla ja homeasunnossa? Eikö tuilla eläjällä ole ihmisarvoa?

Jos sinua kyllästyttää lukea minun valituksia niin miksi tulet blogiini? Onko se niitä samoja outoja pakkoja kun toisten rahojen kyttääminen? Tekeekö se sinut onnelliseksi?

Tässä yksi lisää, joka käyttää vähät rahansa "aivan vääriin asioihin". Kaikki mitä saan kuussa, on liiton raha vajaa 650.- Sillä on sitten elettävä ja maksettava puolet vuokrasta ja muut laskut. Tosin, mies on työssäkäyvä ja osallistuu osaltaan isompiin menoihin, joten ei tässä nälkää nähdä :)

Mie tykkään kans joskus ostella jotain pientä, joskus vähän isompaa, tilata lehtiä. Täytyy vaan laittaa asiat järjestykseen ja laskut alta pois, niin loput voi sitten tuhlata vaikka kirpparille. Kävis aika tylsäksi elämä, jos pelkkiä laskuja makselis ja vetäis makaroonia nassuun.
Ja eipä tuota rahaa mene savuna ilmaan, baarissa käyntiä voisin lisätä, jotta voisin edes sanoa käyväni niissä jne.

On se jännä, miten on helppoa toitottaa, miten Jonkun toisen pitäisi elää ja rahansa käyttää. Huoh.

Tsemppiä, Sea!! Kyllä ne (raha- ym.)asiat järjestyy!

Vääriin, onko ne vääriä jos ne on sulle tärkeitä? :)

Kyllähän minäkin yleensä maksan kiltisti vuokran ja laskut alta pois ja tuhlaan sitten vasta loput. Joskus vaan sattuu näitä ikäviä hetkiä. Eiköhän ne työkkärirahatkin sieltä kohta tule ja sossuun voisi viedä lääkekuitit niin saisi vähän rahaa.

Kyllä asiat järjestyy, niillä on tapana tehdä niin, aina jotenkin päin. :)

Ei kenellekään kuulukaan, mihin rahasi kulutat, mutta mielestäni on turha toistuvasti valittaa rahakatastrofia, mikäli itse on siihen osasyynä. Tottakai saat ostaa piristystä, mikäli rahaa välttämättömästä jää yli! Mutta välttämätön aina ensin. Ja siis välttämätön sen kannalta, kuka on rahan myöntänyt ja mihin.

Minä en ainakaan puhunut mitään kaurapuurosta ja homeasunnosta, joten olikohan se joku muu? Oma tilanteeni ei ole tilannettasi juurikaan parempi, mutta organisoin rahani niin, että välttämättömiin aina jää. Mikäli näen kaupassa kivoja piristyksiä, menen takaisin, kun rahatilanne on parempi. Joskus tavaraa ei enää ole, tai ei enää esimerkiksi tarjouksessa ja se mahdollisuus on hyväksyttävä. Sitten pärjätään ilman, vaikkei haluttaisikaan. Kovin harvat asiat ovat oikeasti rahakatastrofin verran Välttämättömiä. Ja pitää ihan paikkansa, että monesta pienestä piristysostoksesta tulee yksi maksettu lasku.

Ei muakaan aina huvittaisi ajatella järkevästi, kun jotakin tekee mieli, mutta mielestäni on kunnioitettava sitä, että maassamme sentään huolehditaan ihmisistä näin hyvin ja on yritettävä elää sen kunnioituksen mukaisesti. En itsekään ole omavalintaisesti sairas, mutta sairas silti olen. Yhteiskunnan tukijärjestelmien vika sairauteni vihonviimeiseksi on, joten kunnioitusta ja sen mukaista käyttäytymistä. Monia ongelmakohtia olet varmasti jo tottunut kohtaamaan, joten yritä olla kaukaa viisas ja varautua. Omalla tililläni oli kesäkuun lopussa yli satanen (vain vähän yli, mutta kuitenkin) eikä tuollaista ole tapahtunut varmaan ainakaan kolmeen vuoteen. Oli siihenkin sopeutuminen, että sai jotakin. Ostin viikko sitten siis ysinumeron Viiviä ja Wagneria. :)

Seuraan blogiasi, koska tilanteesi on monelta osin omani kaltainen. Rahaan suhtaudutaan eri tavalla ja se onkin ainoa asia, joka minua häiritsee.

Ai kun tämä aihe kirvoittaa keskustelua. :)

Jos minun rahankäyttöni ei kuulu kellekkään niin miksi en sitten saa valittaa omassa blogissani mitä tahdon? :D

Asumistuki on myönnetty asumiseen ja olen sen siihen käyttänyt. Vuokra on viimeeksi jäänyt rästiin 2-3 vuotta sitten. Toimeentulotuki on myönnetty muuhun elämiseen ja siihen olen sen käyttänyt. Ei missään ole sen tarkemmin eritelty mitä tukirahoilla pitää ostaa ja mitä ei saa ostaa. Jokainen aikuinen ihminen päättää sen ihan itse.

Sinulla on sinun tapasi käyttää rahaa ja minulla minun. Ehkä sinun tapasi toimii sinulle, mutta ei se tarkoita, että se on sen oikeampi tai väärempi. Minä en kestä elämistä jos en voi ostaa pieniä asioita ilostuttamaan arkeani vaikka rahat olisikin tiukassa. Minulle onni on liian tärkeä.

Mielestäni on vain niin idioottimaista, että köyhät (alle 700e/kk) kinaavat kuinka kukakin saa käyttää rahansa ja kellä on oikeus valittaa mistäkin asiasta. Eikö todellakin olisi parempi yhdistää se voima ja yrittää saada paremmat olot köyhille?

Kateellisten panettelua, sanon minä.. kun ei itsellä ole varaa niin eihän ne muutkaan silloin saa ostella mitään.

Kateus syö ihmistä. Hassua, että ollaan kateellisia toiselle köyhälle. :)

tuskin täällä kukaan siitä itse rahasta on kateellinen vaan enemmänkin sen käyttötavasta. itselleni ainakin on äärimmäisen hankalaa joskus vaan "tuhlata" rahaa. (oli tämä tuhlaus sitten vaikka 2 euron karkkipussi)
ainakin minulle tätä lukiessa monesti on tullut sellainen olo että miksen ikinä itse pysty.

minä siis myönnän olevani kateellinen tavasta jolla uskallat käyttää rahaa, vaikkei sitä valtavia määriä ole. itselleni olen aina uskotellut että mukavuuksiin rahan käyttäminen on vaarallista ja tyhmää. on siis pakko myöntää että kyllähän se vähän kiukuttaa kun pystyt todistamaan että eihän se niin ole.

Kuten olen sanonut, oma elämä, omat rahat, niillä saa tehdä mitä tahtoo. Tärkeintä elämässä on oikeasti onni ja hyväolo, tyytyväisyys itseensä. Ihmiset ajattelevat ihan liikaa mitä toiset ajattelevat tai miten toisten mielestä pitäisi tehdä. Jokaisella on tämä yksi elämä, miksi emme eläisi sitä kuten itse haluamme?

Enkä nyt kannusta ketään tuhlaamaan koko vuokraa suklaaseen ja vaatteisiin, mutta karkkipussi on pieni kiva hemmottelu. Se ei satuta ketään eikä se ketään haittaa. Varmasti olet sen ansainnut.

Sinunkin tekstissä avain kohta minusta on "itselleni olen aina uskotellut". Miksi? Miksi uskottelet näin? Miksi et toisin? Miksi uskottelemme itsellemme olevamme lihavia, rumia, mitättömiä ja arvottomia?

Joo, eihän köyhät tietenkään saa ostaa muuta kuin makaroonia ja kaurapuuroa:) Kyllä jokaisen pitää saada käyttää rahansa ihan mihin haluaa, tuli ne rahat sitten töistä tai sossusta tai kelasta. Se muuten on hassua, että kelan tuet on ok ja ne saa käyttää jokainen ihan mihin haluaa (esim. opintotuki), mutta sitten kun puhutaan sossun toimeentulotuesta, niin sitä sitten saisin käyttää vain järkeviin asioihin! Haloo! Samaa rahaahan ne on. Eikä todellakaan ole mitään herkkua olla masentunut eikä olla työkyvytön, joten ei se toimeentulotuki mihinkään lomailuun mene. Joten jos masentunut ihminen piristää itseään jollain kivalla silloin tällöin, niin sehän on vain hyvä jos siitä tulee hyvä mieli!
Ja kyllähän ns. rikkaammatkin valittaa raha-asioistaan... Eli kyllä köyhäkin saa niistä purkautua:) Vai pitäisikö sitä vain olla hirveän tyytyväinen ja iloinen ja kaikkea, kun ei joudu asumaan jossain pahvilaatikossa kadulla?

Kelasta kun jokainen saa rahaa, opintotukea, asumistukea, äitiyspäivärahaa, lapsilisiä... Se on jotenkin normaalia. Sossun tiskillä käy vain juopot. Hassua muuten, että sossussa on luukku/tiski, itseasiassa Kelassahan se on, sossussa on ihan huoneet. ;)
Tosin kun on istunut siellä käytävällä odottamassa on saanut huomata miten erilaista väkeä sossussa käy. Toimeentulotukeahan voi saada hyvin erilaisia perustein ja eri määriä. Itse en eläkkeen aikana saanut "varsinaista toimeentulotukea" vaan korvauksia lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin. Kuten varmasti moni muukin köyhä. Sossuhan on hyvin tarkka, että haet sinulle kuuluvia tukia ettei he joudu maksamaan "turhaan". Myös paperit on oltava mukana ja kunnossa. Tiedä sitten ketä ne on jotka saa sossusta rahaa noin vain sormia napsauttamalla.

Tietysti pitää! Afrikassa lapset näkee nälkää ja Intiassa tytöt myydään huoriksi!