lauantaina, maaliskuuta 31
Vihdoin sain haettua uuden puhelimeni Postista. Lappu tuli tiistaina ja eilen kävin jo Postilla, mutta myöhästyin 3min kun luulin Postin olevan auki 20, mutta olikin 18. Nooh... Aika söpö kapinehan tuo on. Ei ihan noin vaaleanpunainen kun kuvat kertoo, vähän lilahtavampi. Kamalasti taas kaikkea uutta pitää opetella kun yrittää saada asetuksen mieleisekseen. Soittoääniä oli muuten tosi vähän ja nekin jotain poppihissimusiikkia. Pitää kai tilata jostain. Kameran käyttöä pitää myös harjoitella, sillä linssihän sijaitsee tuon alaosan yläosassa (jos tajusitte) eikä läpän yläreunassa. Tosin tuossa kuvassakin näkyy läpän oikeassa yläkulmassa joku pieni kamera, siitäkään ei ohjekirjassa ollut mitään paitsi sanat "pieni kamera". Miten lie siis toimii? Muttamutta, mikä ihme on tämä n. perusmuistikortin (esim. kamera) kokoinen adapter-juttu. Puhelimen sisuksiin se ei mahdu mihinkään eikä ohjekirjassakaan näkynyt sen suurempia juttuja (en ole lukenut sana sanaan). Mukana oli sellainen sim-kortin kokoinen muistikortti ja sille oli kyllä paikka. Ilmeisemmin myös sellainen pieni on se mikä pitää ostaa jos haluaa lisää muistia? Kuva otettu kännykällä, ihan ok jälkeä ottaen huomioon, että on ilman salamaa ja aikas hämärässä. :)
maanantaina, maaliskuuta 26
Kissakuva haasteessa aiheena kuvio. Mitäs muutakaan Annista kun nenu! Tuo ihana höpsö viiru mihin ihastuin ensihetkestä lähtien. Myöhemmin toki huomasin toisen hassutuksen, mustat kulmakarvat tai siis vain toisessa silmässä. :D Ja onhan Annilla muallakin kuvioita, mutta mikään ei voita viirua. :) Tunnisteet: Anni Pitkätassu, kissakuva haaste
sunnuntai, maaliskuuta 25
Eikös teistäkin kissan takajalat näytä ihan jäniksen takakäpälille? Annin ilmeestä päätellen ei. :D Alimmaisena kuva josta uusi tausta sai inspiksen. Tai no, ensin tuli inspis noista keinuista jotka on pitänyt kuvata jo aikaa sitten, sitten tuli kuva ja lopulta tausta. :) Laitan myös Gloomy K:n paljon uusia kuvia. Tunnisteet: Anni Pitkätassu
perjantaina, maaliskuuta 23
torstaina, maaliskuuta 22
Tähän on tullut törmättyä viime viikkojen aikana liiankin usein. Kissanpentuaika näyttää taas käynnistyneen. Kissanpennut luovutusikä ei ole kahdeksan viikkoa, ei edes kymmenen viikkoa, se on 12vk! Älä luovuta pentua liian aikaisin äläkä myöskään ota vastaan liian nuorta pentua! Ei vaikka pentu olisi kuinka suloinen rääpäle! Näin kannustat vain kissan antajaa jatkamaan toimintaa ja sehän jatkuu! Jos omistaja on jaksanut pentua 10 viikkoa, hän jaksaa vielä kaksi lisää! Jos uhataan tappaa juuri kiinteälle oppinut pentu, niin parempi lieneen tappaa kun ottaa vastaan viisi viikkoinen kissa jolle koituu emosta erottamisesta loppuiäksi ongelmia. Se voi olla söpöä, että pieni pentu imee kankaita ja korvaasi, mutta se ei ole kissalle hyväksi (kankaasta irtoaa kuituja jotka tukkii kissan suoliston). Anna kissanpennun kasvaa kissaksi ennen uutta kotia!Tunnisteet: Anni Pitkätassu
keskiviikkona, maaliskuuta 21
"kiroileva siili"Päähahmo itse. Negatiivisesti lähes kaikkeen suhtautuva, kärsimätön, ärhäkkä ja sisukas, rääväsuinen pikkuotus. Manaa perkelettään kaikille ja kaikelle, ja välillä ilman mitään sen kummempaa syytäkään. Vaikka ajaakin tunkeilijat raivoisasti pois reviiriltään, on piikkipehkon alla silti pehmeäkin puoli, joka lipsahtaa esiin aina välillä. Siili elää metsässä, mutta eksyy välillä muuallekin "häjyylemään". [via muoriska]
maanantaina, maaliskuuta 19
Kävin sitten kuuntelemassa mitä psykologisten testien tulos oli. Ei sinänsä mitään uutta. Itkeskelin lähes jatkuvasti, yrittäessäni selittää miksi vetäsin testeissä lähes skitsofreniset pisteet. Sen siitä saa kun lääkäri pakottaa töihin ja psyko ei koskaan kerro suoraa mielipiteitään (vaan lääkärin kautta). Tai kun ihmiset ahdistaa niin pirusti, että tuntuu kun jokainen katsoo pahasti ja puhuu selän takana. Sulkeutuneisuudeksikos se psyko sitä kuvasi vai oliko se joku eristäytyminen tai jotain. Tottahan sekin. Jos valta olisi minulla en koskaan astuisi ovesta ulos tai korkeintaan sellaiseen kelloaikaan kun muut ovat poissa kaduilta ja kaupoista. Over all... Koska muistini ja hahmottamiskykyni on kunnossa olen työkykyinen. Tämä psyko näkee maailman kovin kauniina...hänestä selvästi on ihan kiva, että käyn lukiota eikä tuntunut ymmärtävän ettei sen käyminen toimi. En minä voi ottaa mitään kivaa osa-aikatyötä koulun rinnalle, koska se vetää toimeentulotukeni ja työkkärirahani nollille jolloin en pääse voitolle pätkääkään. Sellainen ei kovin kannusta työntekoon joka on tuskallista ja rankkaa. Joku palkkio ja motivaattori pitäisi olla jos aion ottaa yhtään enempää pakkotunteja elämääni. Koulun 8h/vk on minulle jo niin paljon (ja sen palkkio on oppiminen, koulussa minä viihdyn). Totuus on, että ihminen ei voi olla puolikuntoinen. Joko olet täysin työkykyinen tai sitten sairas, mutta puolikuntoisena eläminen on lähes mahdotonta (ellet ole ollut vuosikymmeniä töissä josta voit jäädä osa-aikaiselle eläkkeelle tms). Ei hirveästi innosta koko elämän suhteen. Hittoako tässä edes elämään jos mikään ei muutu eikä kukaan suostu tukemaan kuntoutustani. Mä olen niin kun || näin lähellä ratkeamispistettä. Joku kaunis päivä mun päässä vielä napsahtaa lopullisesti. Repesin muuten räkävaluunenästäitkuun kotonakin.
En aio sen enempää vaaleihin (nyt) puuttua, paitsi kuvottavaa. Kuvottavaa miten ihmiset ovat niin häikäistyneen ihastuneita Kokoomuksen ajatuksiin. Kysyn vain millä ne veroalet maksetaan? Mennäänkö tässä Natoon? Ja rakennetaan kuudes ydinvoimala? Millä tämä kaikki maksetaan? Nuoremman sukupolven pätkätöillä? Oma ehdokkaani (jota äänestin) pääsi eduskuntaan, kaikki kolme ehdokastani pääsi. Jotain plussaa. Ehkä neljän vuoden päästä näemme vihdoin sdp+vihreät+vasemmisto-hallituksen? Siitä ei ole hirveän kauan kun pyyhkäsin ikkunan kiipeilytelineen kohdalta, mutta kevät tuo kissan nenän ikkunaan. :D Toisessa kuvassa ärsyttävä kynä. Edes täydellinen terotin ei auta. Jostain syystä kynä muuttui haperoksi roskaksi kesken kaiken. Olen tuota useasti aiemminkin terottanut ja se on ollut yksi parhaista kynistä. Ei enää. Mikä tätä maailmaa vaivaa? Niin, edellisessä postauksessa puuttui jostain syystä kommenttilaatikko. En tiedä miksi, mutta se on nyt korjattu. Niin, ja tilasin tämän tällä, en tosin ole varma oliko se fiksua, mutta.... Tunnisteet: Anni Pitkätassu
sunnuntai, maaliskuuta 18
Mulla on edelleen kolme ehdokasta enkä osaa päättää. Tuttu ja turvallinen, ennenkin äänestetty, demari. Vihreä jolla on hyviä ajatuksia, mutta muutamia sellaisia joista olen pahasti eri mieltä. Kolmantena hienoinen musta hevonen vasemmistosta. Asuisin...ei kun asuisipa Osku Tampereella niin olisi aivan selvä mihin ääneni menisi. edit 16.55 ylioppilaslehden juttu Oskun kirjasta, kannattaa lukea oli vaalipiiri tai kiinnostus politiikkaan mikä vain.
torstaina, maaliskuuta 15
Hmm... Minä vannoutunut sdp:en kannattaja saatan olla vaihtamassa jopa leiriä. Pelottavaa. En ole koskaan äänestänyt mitään muuta puoluetta. Vihreiden esittämä perustulo nyt vain kuullostaa lähes unelmalle tukiviidakossa seikkailevalle hermorauniolle. Vaikkei se olekkaan sellainen kun itse ehkä rakentaisin on se silti paljon parempi kun nykyinen järjestelmä. Ei se tulojani nostaisi eikä laskisi sen suuremmin. Vissiin laskisi parikymppiä, en tiedä, en pysy tässä "rahaa tulee paloina sieltä ja täältä vähän sillon ja tällön"-riepottelussa enää perillä paljonko oikeasti saan kuussa rahaa. Jotain 450-500e+asumistuki kai. Mutta mielummin selkeä 440e tilille verottomana kun paperin pyöritystä. Sitä paitsi kai minut laskettaisiin silti harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen kun lääkemenot on isot (ne ei ole tuossa 450-500e). Voin luopua paristakympistä jos terveys paraneen sen myötä kun huolehtiminen ja murehtiminen loppuu. Sdp kyllä puhuu kovasti nykyisen järjestelmän aukkojen korjailemisesta, mutta minusta nykyinen järjestelmä alkaa kieltämättä olla hieman liian paikattu. On sitä ja tätä tukea ja sitten huomioit sen ja tän ja tuon ja sittet kuitenkaan saa sitä kun on tämä ja tuo. Vaikka minäkin olen vuosien varrella tutustunut ties mihin Kelan kiemuroihin niin en siltikään tiedä onko oikeasti olemassa vielä jotain tukea mitä voisin hakea tai mitä voisin harkita tai mihin voisin olla oikeutettu jos tilanne muuttuisi. Olen aina ihmetellyt miten Kelan virkailijat tietävät ja tunnistavat kaikki tuet. Luulenpa etteivät tiedä...sen takia kukaan ei koskaan käske hakemaan mitään tukea. Sossu lienee eniten perillä eri tuista! Yksi näistä "jaa tämmönenkin on!" oli ehdottomasti opintolainojen korkoavustua. Kuinka moni opiskelija (tai työssä kävijäkin), että opintojen päätyttyä on mahdollisuus saada Kelasta tukea opintolainan korkoihin, puoli vuosittain viitenä kertana peräkkäin (eli 2½v)? Nii-in, Kela on maksanut minun korkoni viime vuosina, kokonaan. Tiedä sitten maksaako sossu ensi kerralla kun en tuohon tukeen ole enää oikeutettu. Sitten on olemassa joku kertamaksussa oleva summa minkä voi saada kun aloittaa opiskelut ilmeisesti sairastelun tms jälkeen. Siihen on toki omat ehtonsa enkä siitäkään ole koskaan jaksanut hakea tietoa, mutta jos en väärin muista niin se on jopa yli satasen! Mitähän muita haamutukia Kelalla olisi...tukia joista kukaan ei tiedä ja jota harva osaa hakea. Eihän perustulo toki kaikkea tälläistä poistaisi, mutta kyllä se köyhän elämää helpottaisi. Ainoa mikä tosin asiassa huolestuttaa on työllisyys. Siis tokihan tuollainen kannustaa työhön, mutta myös pätkätyöhön josta olisi jo syytä päästä eroon. Mutta toisaalta pätkätyön ongelmiin voidaan säästää omat lait ja systeemit, ei pidä kaataa hyvää perustulo-ideaa sen takia. Että tälläisiä poliittisia pohdiskeluja keskellä yötä. Enkä muuten ole vielä äänestänyt. :D
sunnuntai, maaliskuuta 11
Pikku Koossa (yhden K:n kauppa) oli kuudella eurolla kaksi viherkasvia. Yksi maksaa yleensä jo melkein kympin! Pakkohan se oli ostaa. Siis nuo vasemmalla olevat. Oikealla on vanha luuskani joka ei suostu piristymään. :D Kysymys kuuluukin mitä kukkia nämä on ja onko ne myrkyllisiä kissojen suuhun? Anni kävi tuota traakkipuuta (?) jo vähän maistelemassa. Sipasin lehtien pintaan sitruunaa, katsellaan kuinka maistuu myöhemmin. Tuo toinen uusi on vissiin liuska-aralia tai jotain? Entäs tuo vanha kukkani? Tunnisteet: Anni Pitkätassu
lauantaina, maaliskuuta 10
perjantaina, maaliskuuta 9
Palasin lääkitykseen ja jopa nostin toista (saan ottaa Seroquelia 1-4 nappia päivässä), mutta ahdistaa silti ihan koko ajan. Tuntuu, että kroppa on puuduksissa, mahassa painaa iso solmukasa, puren hampaita yhteen huomaamattani. Jos saan kuunnella musiikkia kodin ulkopuolella kestän juuri ja juuri, etenkin jos olen kaupassa tms jossa on vähän porukkaa. Mitä enemmän porukkaa sitä pahempi. Ilman mps3-soitinta ja nappeja korvissa en kestä ollenkaan. Koulu on oikeastaan ainoa ympäristö missä kestä ihmisiä, ehkä kun siellä istutaan ja ollaan hiljaa? Varsinaisesti sosiaalisia tilanteita en kammoa, jos ollaan kahden ja jutellaan niin ei mitään ongelmia, väkijoukko (tuntemattomia) on vaan jotenkin ahdistavaa. Tuntuu, että ihmiset tulevat päälle, katsovat juuri minua...toisaalta olen ihan varma, että kaikki ihmiset vihaavat minua (no ei nyt kaikki, mutta hyvin moni). Pää poksahtaa pian. Tahtosin niin diapameja tai jotain muita rauhoittavia, mutta se tarkoittaa, että pitäisi mennä sille ärsyttävälle lääkärille (joka vihaa minua). Eikä sillekään varmaan saa aikaa moneen kuukauteen. Ahdistaaaaaaaaaaaa.
Anni tykkää auringosta ja keväästä (äippä vois pitää talven vähän pidempään). Aurinko lämmittää mukavasti ja kevät tuo tiput! Tänään onkin sirkutusta kuulunut ja Anni vahdannut. Aamuinen reissu meni ihan ok. Ahdisti ja ahdistaa silti edelleen. En tiedä kumpi olisi parempi, päästä/joutua työharjoitteluun vai tulla hylätyksi. He siis pohtivat nyt ottavatko vai eivät ja ilmoittavat myöhemmin. Toisaalta jos menisin töihin voisin näyttää etten ole työkykyinen, mutta toisaalta ahdistaa ajatuskin työstä. Kaiken lisäksi joutuisin menemään ns aamuryhmään, koska iltapäiväryhmä loppuisi vasta 17 jolloin minulla alkaa koulu. Eli joutuisin herämäämään törkyaikasin (työ alkaisi klo 9). Miksi minusta niin tuntuu, että jokainen instituutio on niin minun lukiotani vastaan. "Vitsi miten hienoa, että sivistät itseäsi! Mutta et viitsisi lopettaa kun sun harrastelu häiritsee kaikkea muuta. Mut hei tosi kiva silti!" Tunnisteet: Anni Pitkätassu
Ei hitto. Musta ei todellakaan ole tähän. Ahdistaa niin, että taju on lähdössä. Ja olen vasta menossa vierailulle.
lauantaina, maaliskuuta 3
Tässä iltana yhtenä (vissiin eilen) söin jugurttia iltapalaksi. Anni tuli siihen sitten vaatimaan oman osansa eli purkin nuoltavaksi. :D Tänään vihdoin imuroin. Myös sen maton jonka siskolta sain. Oli muuten tosissaan niitä karvoja. Melkein tunnin istuin matolla ja hankasin imurin suuttimella mattoa ristiin rastiin. Mutta tuli siitä kohtalaisen siisti. Karvaa on vielä paljon, mutta vähemmän kun eilen. Kuva ei ole kovin hyvä, mutta ehkä siitä jotain selvää saa. Tuossa yläreunan punaisessa on siis karvoja ja alemmassa toivottavasti ei hirveästi. ;) Matto ei oikeasti ole noin haalea, mutta haalentamalla kuvaa sain karvat edes vähän esiin. Tunnisteet: Anni Pitkätassu
Tänään sain vihdoinkin siskon vanhan maton tänne! Ja katsokaa miten Anni tykkää siitä! Toinen nuuhkutti ja pörräsi matolla varmaan tunnin. :D Tänään sain myös uuden pöydän. Pari päivää sitten ostin BodyShopista rasvaa. Kädet halkeilee kuivuutta. Oh, mango on jopa parempaa kun mansikka! Joka toki sekin on ihana. :) Tunnisteet: Anni Pitkätassu
Anni Ajovalo on keksinyt lavuaarin ilman vettä. Ei tuo siinä nuku, mutta hirveän jännä se on. :) Laatikkokuva piti ottaa kun toisella on niin ihana pallosilmäilme. :D Jees. Kävin eilen työkkärissä. Miksi minä en muuten saa olla rauhassa työtön vaan minua pakotetaan työhön? Prk kun muut kerta saa olla. Ylipäätään miksi en saa olla rauhassa, mä jaksa mitään tehdä. Meikä siis menee sinne Muotialan toimintakeskukseen, tiedä sitten ompelenko tyynyliinoja vai mitä. Kiinnostus on lähes katossa. Hiphurraa, jipii, sika kivaa. Liekö lääkkeettömyys/vajaa sellainen syynä siihen, että itken ihan kaikesta. Kynsi katkeaa ja meikä pillittää kun se on niin suuri vastoinkäyminen. Toisaalta juuri nyt kaikki on ihan liikaa, lääkkeillä tai ilman. Vaan kai se on mentävä sinne Muotilalaan lintsaamaan ja hajoamaan. Mielenterveystoimisto kun on lähes potkimassa minua pihalle. Tai sille ainenkin tuntuu, eipä tuo psykokaan ollut kovin innostunut kun soitin ja kyselin miksi hän ei ole laittanut sitä lupaamaansa aikaa. Miksi ne eivät vain antaisi minulle sitä kuntoutustukea ja tyrkkäisi Kelan tukemaan terapiaan? Sittenhän pääsisivät minusta eroon! Mutta ei. Minä olen terve joten pihalle kokonaan, lopullisesti. Eikä minua kyllä sinne huvita mennäkkään. Kai sekin kuuluu heidän taktiikkaansa saada minut ulos. Ollaan paskamaisia niin tuollainen heikko ihminen ottaa sen itseensä eikä tule enää. Ahdistaa tajuttomasti, ihan kun olisi iso solmuinen lankakerä mahassa. Tunnisteet: Anni Pitkätassu
|