Niin, näihin puikonpäihin on olemassa jotain nalleja. Toimisi varmasti paremmin kun kuminauhat joita on ärsyttävä kieputella. Vaan mistäpä tommoisia nalleja saisi (Tampereelta)? Koskarin käsityökeskuksessa taisi olla jotain muita vastaavia jollain törkeällä ryöstöhinnalla. Anyone?

Kuva oli muuten alunperin beetä varten, kun yritin selittää miten saada silmukat pysymään puikolla, tosin hänellä taisi ollakin puikoissa päät jo valmiina. :)

Tunnisteet: langanpurema

Mullakaan ei ole nalleja, mutta mä käytän sinitarrasta tehtyjä palloja puikkojen päissä...toimii ihan yhtä hyvin. :)

Ne nallet on enempi tarkoitettu kokoamaan puikot, eli esim. sukkapuikoilla kun on työ kesken (lepäämässä), yhteen nalleen tungetaan kaikkien puikkojen päät ja toiseen toiset päät (silmukat ei karkaa jos työtä kuljettaa laukussa). Kaksi ohuttakin pysyy pienimmissä nalleissa, mutta yhden puikon päinä ne ei oikein pysy.

Puikon päihinkin on kyllä olemassa stoppareita, olen nähnyt ainakin sellaisia pieniä kartion mallisia jutskia, kannattaa kysellä lankakaupoista. Nettikaupoista ainakin Käsityötalo Priimasta löytyy (https://priima.net/), sieltä valkkaat Käsityötarvikkeet ja sitten Neulat, sakset jne. - siellä näet kuvan millaisia ne ovat.

Pilvi: Mä testasin ensin tota sinitarraa, mutta arvaa vaan tarttuko ne pallot sitten toisiinsa. Sitten vaihdoin kuminauhaan. :D

hestia: No voihan pee. Noita kartioita ne taisi siellä Käsityökeskuksessakin olla! Tosin paljon kalliimpia musta. Täytynee katsella jos jostain muualta siis. :)

Minä muistan aikoinani (kouluaikoina, käsityöpakotettuna) käyttäneeni pyyhekumin palasia puikkojen päissä stoppareina. Eli siis ihan tavallista kumia, jolla pyyhki lyijykynän jälkeä. Kumi palasiksi vaan ja puikkojen päihin, niin ei karanneet silmut. ;) Mutta nallet olisi kyllä SÖPÖJÄ.. ihania!

Onko sinulla muuten viime aikoina ollut syömishommeleihin liittyviä ongelmia, KOHTAUKSIA, tms? Toivottavasti en ole röyhkeä kysyessäni. Kiinnostaa vaan.. noin kohtalotoveruus-mielessä.

Pyyhekumi kävi minullakin mielessä silloin kun tuota pulmaa ratkoin! Liekö minäkin kuullut sen jostain käsityöopettajalta joskus. En vaan kehtaa tärvellä söpöjä pinkkejä kumejani. :D

Syöminen on ollut ihmeen hyvällä tolalla jonkun aikaan. Lääkkeet loppui useita viikkoja sitten, mutta nytpä näkee ettei niistäkään ole ollut mitään hyötyä. Tahdonvoimalla on siis menty. Tokihan ajottaisia syömiskohtauksia on tullut, mutta yllättävän vähän. Siitä olen ylpeä, että perusruokaa olen onnistunut kontrolloimaan (ei enää santsikierroksia!). Vaa'assahan tämä ei tietenkään näy. Hah.

Tosi hienoa, että ei ole ollut KOHTAUKSIA! Eikä se vaaka tosiaankaan ole tärkein mittari näissä asioissa, vaan hyvä olo ja se, ettei pahoinpitele itseään ruoalla.

Minulle "perusruoka" ei ole ongelma, (melkein toivoisin että olisi, olisi sitä ainakin TERVEELLISEMPÄÄ ahmia, jos ahmia pitää) mutta sitten kaikkea huikean epäterveellistä saatan ahtaa. Ja kun vatsani ei kuitenkaan KESTÄ sellaisia superrasvaisia juttuja.. :( Silti vaan, kun se k o h t a u s tulee, niin se on menoa.

Ehkä voisit jotenkin yrittää valaista tuota, että miksi ja miten sait kohtaukset aisoihin. Jos siis osaat sitä selittää.

Älä kerro kellekkään, mutta mä itseasiassa oon ihan varma, että mulla on joku hirvee kasvain mahassa ja siksi vaaka näyttää aina vaan enemmän söi miten tahansa...mutjoo.

Emmä nyt tiedä onko se terveellisempää vetää kaksi laskiaispullaa kun iso pyrex-vuuallinen kaalilaatikkoa? Mutta totta, kun iskee ahmimiskohtaus niin sillon menee mikä vain ikinä on se mitä haluaa ahmia, aivan sama oliko se terveellistä vai superrasvasta.

Emmä oikeastaan tiedä miten olen saanut sen suht kuriin. Aloitin tuolla, että tietoisesti kieltäydyin santsikierroksesta. Vakuutin itselleni kymmeniä minuutteja, että en todellakaan tarvitse toista lautasellista. Myös laittamalla astiat heti likoamaan (tai antaa Annille nuoltavaksi) ei jäänyt kiusausta ottaa vielä vähän. Siitä se sitten jotenkin lähti. Kieltäytymisen ja vakuuttelun kautta. Nimenomaan sellainen vuoropuhelumainen kieltäytyminen tyyliin "mutkun emmä oikeasti tarvitse", ei niinkään "Eiiiiieiiiiieiiiii!"-tyyliä.
Siis kyllähän mä edelleen viikottain syön liikaa jotain, otan vielä yhden keksin/karkin/jäätelön/tms. mutta yritän ainenkin pohtia joka kerta onko ihan pakko. Neulominen myös auttaa kun on käsillä tekemistä.

Mä olen tunkenut puikkojen päihin viinipullon korkkeja. Huonot pakkaavat kyllä hajoamaan moisesta, mutta kun valikoi hyvät korkit, niin homma toimii.

Viinipullonkorkki! Kuullostaa täydelliselle. Pitääkö tässä nyt alkaa juomaan viiniä tai ylipäätään alkoholia. :D