Kaikki joilta puuttuu elämä ja viettävät vuodenvaihteen netissä tervetuloa syömään! Tuli pilkottua aika reippaasti syötävää. :D

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Olen vakavissani pohtinut sitä muuttoa. Tai itseasiassa olen jo päättänyt muuttaa kunhan vain pääsisin joskus asuntotoimistoon asti. Sitä ennen pitäisi vielä selvittää onko Ikurissa, Tohlopissa, Haukiluomassa, Tesomassa, Kaukajärvessä tai Hatanpäässä jotain vikaa. Eli lähinnä onko palveluita miten, ruokakauppaa ja sellaista. Tamperelaiset lukijat? Hervanta on se mikä listalta vielä puuttuu, mutta se on tuttu paikka ja tiedänkin sen olevan hyvä. Hervannassa ei pohdituta sinänsä muu kuin juuri se tuttuus. Hieman myös paluu vanhaan mielenterveystoimistoon, mutta liekö se yhtään huonompi kun nykyinen...
Lähinnä siis se tuttuus. Olen kuitenkin asunut sen pari vuotta poissa ja sinä aikana muuttunut ihmisenä. Mitä kun palaan kaduille jotka on täynnä muistoja, kauppoihin jossa mikään ei ole muuttunut ja pihoille jossa leikkii samat lapset? Hiipiikö vanhat muistot ja tunteet niskaan? Ahdistunko ja masennunko takaisin sellaiseksi kun Hervannassa asuessani olin? Kestänkö nähdä samat talot ja kadut? Tallata niitä joka päivä? Taannunko entiseen? Koen asunnot ja paikat yleensä tosi vahvana. Menneistä kodeista on aina tunteita ja muistoja jotka tuntuu säilyvän pitkään. Tiettyihin koteihin liittyy tapahtumia ja tunteita joihin ei halua palata. Esim. tietyssä asunnossa on kokenut eron, tietyssä surun, tietyssä ahdistanut jne. Muistot tietyllä tapaa jää leijumaan asuntoon eikä niistä pääse eroon ilman muuttoa. Hervannassa asuin aikana jolloin olin hyvinkin masentunut ja sairas. Osaisinko elää toisenlaista elämää samassa ympäristössä? Etenkin kun muutos on kuitenkin tapahtunut muualla? Haluamani asunnot sattuvat vielä sijaitsemaan samalla tai viereisellä kadulla kun aiemmin. Eli todellakin muuttaisin entisten kotini naapureihin. Asuin aikanaan Hervannassa kolmessa kodissa, kaikki samalla kadulla ja lähes naapureita. Nyt asunnot olisi niissä viereisissä taloissa.

Sinänsä olisi siis kiva muuttaa jonnekin muualle, mutta jos muualla palvelut on huonoja niin en minä sitten. Hervannan palvelut on aivan liian hyvät, että siitä tulee iso plussa.

Kotona ollaan taas, oltu jo keskiviikosta, ei vain ole jaksanut kirjoittaa. (Ei oikeastaan ole mitään asiaa tai ainenkaan semmoista mistä viittisi kirjoittaa.)

Joulu meni ihan ok. Selkä tosin sanoi poks jälleen joten liikkuminen on tuskaa. Johan sitä kerkesikin pari kuukautta nauttimaan kivuttomasta olosta. Aattona vetäsin ilmeisesti vähän liikaa särkylääkettä (panadol 1g ja buranaa 1g) ja oksensin. Onneksi sentään vasta ruuan jälkeen joten jouluherkut tuli maisteltua.

Muutenkin meni ihan ok. Pikkusisko oli ihan lääpällään Anniin. Anni kun leikkii, mutta ei pure, ei raavi eikä hyökkää varpaisiin. Porukatkin tuntui tykästyvän kisuun ihan kohtalaisesti. Annin ja siskon kissan kanssa tosin oli ongelmia, tai no, minusta se meni ihan ok, olihan kyseessä kumminkin kissat. Anni vilkkaanan tenavana (kyllä 1½v kissa on vielä tenava!) olisi kovasti halunnut leikkiä ja juoksennella siskon kissan kanssa, mutta siskon kissa pelkäsi Annin nopeita liikkeitä. Siskon kissa olikin sitten pari päivää lasten makkarissa ja Anni alakerrassa. Porukoilla ei ole talossa kovin paljoa ovia.. Yläkerrassa on makkareihin, keskikerroksessa (alakerta) ainoa on vessa ja eteinen, toisessa alakerrassa (sauna) toki, mutta siellä on vain sauna ja pannuhuoneita.
Siskon kissa on tottunut olemaan makkarissa joten ei sinällään tuskaa. Annia makkariin ei olisi voinut päästää, olisi syönyt pikkusiskon Bratzit ym. Annin vaihtoehto olisi ollut alakerran (siis toisen alakerran eli saunakerroksen) kylmä ja ankea rappu, jossa Anni viettikin kaikki yöt. Hieman oli surku toinen sinne laittaa, mutta ei Annia yksin alakertaankaan voinut jättää. Pukuhuoneeseen ja saunan puolelle ei jostain syystä saanut päästää, tiedä sitten miksi?

Junamatkatkin meni ihan kivasti. Anni sai nukkua penkillä ja kopassa meni ok kunhan näki eteensä, mutta ei ulos (maisemat vilisi liian lujaa). Takasin tullessa eläinvaunu oli ihan pinkeänä, mutta onni suosi ja viereinen penkki pysyi tyhjänä! Koirarukat oli kasassa vierutusten, mutta Anni retkottaa prinsessana omalla penkillä. :D

Mutjoo, myöhemmin varmaan lisää tai jotain...tai sitten ei. Emmä tiiä enkä jaksa.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Tää pakkaa Annin koppaan ja painuu viettämään joulua maalle. Nähdään viikon päästä! Hyvät joulut ja semmoset kaikille ja olkaa viimosetkin päivät kiltisti tai Joulupukki ei tuo lahjoja. :)

Otan Anonymous-kommentoinnin pois päältä viikon ajaksi kun en ole tarkastelemassa riehumisianne. Eli vain tunnuksen omaavat voivat kommentoida. Älkää suuttuko. :)

Koska Venku (oik.) ja Vanku (pitää ottaa tuoreempi kuva, tuossahan toinen on vielä ihan hengissä!), etenkin Venku vetelee viimeisiään ostin Annille uusia hiiriä. Nämä (vas.) on selvästi tyttöjä, sisaruksia. Pitää vielä keksiä nimi. Saisi sointua toisiinsa kuten veljekset, mutta tyttönimiä tietysti. Jotkut S:llä alkavat oli mielessä aiemmin, mutta olen autuaasti unohtanut.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Vihdoin sain vastauksen mtt-lääkärin vaihtoon. Ei onnistu. Lääkäri oli tunnetusti eri mieltä kun minä ja ylilääkäri uskonee häntä. Että näin. Ainoa keino vaihtaa lääkäriä on muuttaminen, jolloin saan uuden mielenterveystoimiston tai edes työryhmän. Tosin en ole varma uskallanko laskea uuden työryhmän varaan, katsovat vielä, että jatkakoon samassa kun on niiiin hyvin mennyt....

Lunta! Ulkona sataa lunta! Tupruttaa oikein sakeana!

Pitihän sitä kokeilla maistuuko. Katkaravut Annille. Ja hyvin maistui! Paitsi ei kupista vaan lattialta. :D
Toisessa kuvassa Anni tapansa mukaan piileksii viltin alla. Halvat huvit kissalla. Tuo musta möykky oikealla on paitaa ei kissaa.

Otettiin masuteipit ja tikit pois tänään. Eikä äitiä edes purtu! Nyt yritetään komentaa kissaa vielä päivä pari olemaan nuolematta haavaa kun tikeistä jää kuitenkin pieni reikä ennen kun umpeutuvat. :)

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Psykolla meni ihan ok, hieman itketti, mutta kykenin pidättämään. Puhuttiin lähinnä niistä potilaspaperiteksteistä ja miltä tuntui lukea niitä. Ja siskon ja minun väleistä. Tästä tekisi mieli avautua tännekin, mutta enhän mä voi kun sisko lukee tätä.

Köröttelin Euromarkettiin katsastamaan paria mainoksessa ollutta pyjamaa. Ei ne olleetkaan kivoja tai lähinnä sellaisia juuri ja juuri sopivan kokoisia. Pyjaman pitää olla tuplakokoa! Josko äitipuoli ompelisi joululomalla tai edes auttaisi? Mukaan lähti kuitenkin uudet kengät. Talvikenkiä kun ei voi käyttää, vanhat tennarit ei pidä yhtään vettä ja ne Lidlistä ostamani hiertävät jos käyttää monena päivänä peräkkäin. Ei nuo maksaneet kun 22e ja ovat lämpöiset! Ruma karva jää onneksi housunlahkeen alle piiloon. :D
Niin, eksyin myös H&M:n, arvakkaa mitä ostin? No tietenkin huivin, korvikset, kynsilakkaa ja pampuloita, niitähän ei ikinä ole tarpeeksi! :D

Gloomy K:ssa kuvia, Ainalle yksi kuva! ;)

Itkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettää
itkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettää
itkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettää....

Annin masu on outo. Lukijoissa kissaväkeä? Revin tänään lauantaina laittamani teipin pois. Haava näytti oikein sievälle, ihan samalle kun lauantaina. Iskin päälle uudet teipit. Se mikä hämää on tuo punertava alue (kuvassa vasemmalla). Se on sellainen möykky. Kuvasta huonosti näkee, mutta se on kuin iso jättipatti. Mutta se on ihan kova ja se oli siinä jo leikkauksen jälkeen. Onko se vain Annin sisuskaluja? :D
Kuvissa kissa makaa kyljellä hieman kippurassa siksi haava-alue rutussa. Alemmassa yritin vähän suoristaa masua, mutta mjoo. Punaisuus ei ihan hirveästi huolestuta sillä Annin masu oli leikkauksen jälkeenkin hieman punertava. Veikkaisin sen olevan lievää ärtymystä kynityn karvan nuolemisesta ja loput kissan ihon väriä. Annilla on muuten hassu lehmämasu värien suhteen! :)


Annilla siis menee ihan jees. Minulla sitä vastoin ei. En tiedä johtuuko uusista lääkkeistä vai mistä, mutta voisin nukkua loputtomiin. Tuota on kyllä ollut ennenkin, mutta se oli nyt jonkun aikaa poissa. Nukkui miten pitkään vain koskaan ei ole virkeä. Mieli on hieman maassa. Tänään päädyin jättämään koulussa tämän jakson väliin. Muutenkin raskasta mennä kouluun ja kun on täysin samat aineet (eri kurssinumerot) kun viime jaksossa niin ei vähempää voisi innostaa. Vaihtelu pitää mielenkiinnon yllä. Ensi jaksossa sitten taas...

Pitänyt kirjoittaa jo pitkään kun tuntuu, että minuuteni on hajoamassa. Tai emmä tiedä miksi sitä sanotaan. Tuntuu vaan, että kaikki on pirstaleina, siis noin...emmä osaa selittää. Kaikki muut vain näkevät minut niin erilaisena ihmisenä kun itse. Alan epäilemään jo onko he oikeassa ja minä väärässä. Mitä jos en olekaan se joka luulen olevani ja mitä jos en tiedäkkään mikä on itselleni hyväksi ja pahaksi? Pelottaa vaan ajatella tuota kun silloin iskee itku ja ahdistus. Ja kun ne pahasti iskee tuntuu, että fyysinenkin ympäristö menee säröille. Pitäisi varmaan keskustella tuosta psykolle torstaina, mutta kun sekään ei tunnu (papereiden perusteella) ymmärtävän koskaan mitä todella tarkoitan. Vai minäkö se en ymmärrä?

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

16 päivää jouluun. Onkos kukaan tulossa sieltä pääkaupunkiseudulta tänne Tampereelle? Jos sopivasti sattuisi niin voisi saada vähän bensarahoja takaisin. Maksaisin parikymppiä jos joku ihana ihminen toisi peruskokoisen olohuoneen maton Vantaalta Tampereelle. Anyone? :)

Eli! Se Annin leikkausraportti! Älkää huolestuko, ihan hengissä täällä ollaan oltu. :)

Aamulla Anni siis oli ihan virkeänä ja leikki vaikka ei ollut saanut ruokaa 12 tuntiin. Pahaa aavistamatta meni koppaankin kun sen sohvalle nostin ja näytin sormella, että menisi sisälle. Naps luukku kiinni ja menoksi! Hyvin Anni kopassa osasi matkustaa. Ei hypitty ees taas vaan maattiin kiltisti paikallaan. Bussissa ihmiset vain hymyili, kuskikin! Koppa piti tosin laittaa penkille nenä menosuuntaan (ei äitiä vasten) tai tuli mau. Mau pääsi myös kun tultiin nupulakivikadulle, onneksi jäätiinkin melkein heti pois. Eläinlääkärissäkin istuttiin kiltisti ja kytättiin kopan suojasta koiria. Voi sitä kaikken jännän määrää! Eläinlääkärin pöydälläkin oltiin ihan nätisti, nuuhkittiin lähinnä pöytää. Eläinlääkäri oli ihan mukava ja asiantuntevan oloinen, huoneessa oli myös mukava harjoittelija. Rauhoituspiikki kankkuun ei ollut enää kiva! Mutta hyvin sekin sujui, vähän Anni kakoi, mutta ei mitään tullut.
Lääkäri totesi, että voin lähteä kahville leikkauksen ajaksi, mutta manguin saada jäädä. Kovasti lääkäri ihmetteli (ja vastusteli?), mutta sain jäädä kun vannoin, että oikeasti haluan. :D Eipä siinä kovasti näkemistä ollut kuten lääkäri sanoikin, mutta ihan mielenkiintoista silti. Mahaan tehtiin noin sormen kokoinen reikä josta lääkäri kaivoi esiin suolen näköisen pätkän jossa oli pienen pienet (kynnen kokoinen) munasarjat ja osa kohtua. Nips naps munasarjat ja osa kohtua pois. Kissalla ei kuulma tarvitse leikata koko kohtua kuten toisilla eläimillä. Pientä ja tarkkaa hommaa oli. En tietenkään suosittele jos vähänkään tuntuu pahalle katsoa tajutonta kissaa. Itse olen nähnyt jo aiemmin silmät auki retkottavan kissan joten ei tuntunut yhtään pahalle, vähän säälitti, mutta ei pahalle. Kissa todellakin näyttää kuolleelle kun on tajuton. :)
Lääkäri myös kumosi väitteen, että leikkaaminen, haavan pituus tms aiheuttaa roikkovatsan, se on ihan kiinni siitä mihin kissan rasva päättää asettua. Anniltakin löytyi ihan hyvin rasvaa masusta! Lääkäri totesi kissan olevan oikein hyvän kokoinen eikä tarvetta lisälihotukselle, Anni vain on tuollainen hieman pitkä ja rimpulamallinen. Kehui Annia myös reippaaksi ja uteliaan oloiseksi kissaksi. Harjoittelija ihasteli kanssa ja naureskeli Annin "kulmakarvattomuudelle". :) Anni sai myös sirun niskaan (tosi pieni! laitettiin sellaisella "isolla" neulalla) ja rokotukset kankkuun. Lähtiessä vielä herätyspiikki. Lasku oli vain 128 euroa! Hämmästyttävää.

Heti kun oltiin ulos päästy Anni alkoi availemaan silmiä. Kotona piti heti päästä kopasta ulos ja jaloille vaikka ne eivät kestäneet. Hirveä kiertely ympäri olohuonetta vaikka tassut oli ihan ristissä. Lopulta Anni sammuskeli ympäriinsä (kuvat). Ei siis ollut enää nukutuksen alainen, vain väsynyt. Tassut alkoi toimia vähitellen, mutta nukkuminen jatkui koko päivän. Otettiin yhdessäkin sohvalla pitkät päikkärit kun ainoa missä Anni malttoi nukkua kunnolla oli sylissä. Anni, sylissä olon välttäjä! Tähän väliin harmittelen kun menin tuhoamaan vahingossa kuvan jossa Anni nukkui söpösti viltin alla, kissa kun oli hieman viileä. Suloinen pikku vauva potilas!
Koko torstai meni Annilta oikeastaan nukkuen. Vähän syötiin, mutta ei suuremmin.

Yöllä (to-pe) Anni oli repinyt haavalapun pois, siis Anni ei saanut mitään kauluria, haavan päälle laitettiin vaan lappu. Tai oikeastaan Anni repi haavan päällä olleen pehmusteosan ja reunateipit jäi. Ei kissa oikein arvostanut kun äippä repi reunateipit (kuva). Selvästi Anni kyllä ymmärsi, että äippä ei tarkoita pahaa vaan yrittää auttaa. Kipu piti silti purkaa puremalla äitiä. Maukuminen oli myös kova! Ostin sitten sellaista verkkoputkea apteekista ja tein sukkapuvun, joka ei oikein ollut suosittu. Viime yönä Anni repi senkin pois. Mahaa kun pitää saada nuolla. :( Noh, iskin haavan päälle ihoteippiä ja toivoin kovasti, että se kestää. Yö meni huonosti nukkuen kun huolehdin haavasta ja pohdin pitääkö lähteä ostamaan kauluria kun muut keinot eivät näytä tepsivän. Vaan tänään herätessä minua kohtasi ilo ja onni! Teippi oli paikallaan! Hurraa! Hieman kyllä huolettaa hautooko ihoteippi haavaa, mutta kun haava on todella siisti eikä oikeastaan näytä edes haavalle, tikit paljastaa haavaksi, niin en usko, että on edes mitä hautoa. Ja parempi kai se kun jatkuva nuoleminen? Itsehän käytän ihoteippiä pienissä haavoissa (revin kynsinauhoja) ja siihen on toiminut oivallisesti. Kyseessä on siis ohut kankainen ihoteippi joka hengittää aika hyvin. Toivomme siis, että masuhaava saa nyt parantua rauhassa vaikka Anni teippiä nuoleekin. :)

Noin muuten Anni on taas oma itsensä. Karvahiiri ja pallo saa kyytiä. Äippä kuunteli viime yön kuinka superpallo kopisi lattialistoihin. ;)

Niin ja löysin mukavan oloisen kisupalstan.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Gloomy k:ssa kuvia!

Annipostaus!

Ekassa Anni hymyilee, hymyilesit sinäkin jos äiti paijais masusta. Tokassa odotellaan lisää rapsuja. ;)

Kolmosessa vedetään sikeitä äipän viekussa sohvalla. Oli pakko tunkea tyynyjen ja äipän jalkojen väliin.
Ahdasta? Ehei, hyvä tekosyy maata selällään ja odotella masupaijausta! Nelosessa Anni vaanii paperipussissa. Hitsivitsi kun se rapisee kivasti. :D

Pieni muutaman päivän kiima saatiin tuossa viikko sitten. Nyt tuntuu hiljaiselle. Torstaina on lekuri ja Annin masu aukaistaan! Myös piikkiä tökätään niskaan ja sirua perään. ;)

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Rakkaat lukijat? Huomenna on koulupäivä, mutta huomenna tulee joulukalenteri alkuillasta. Voisiko kukaan ihana ihminen pistää sitä mulle talteen ja tyrkyttää illasta johonkin sivuille niin, että näkisin? Nauhoitin tämän aamuisen ja hitsi se vaikutti hauskalle! Siis kakkosen joulukalenteri klo 17.40-17.50? Please?

Kunnon vanha joulukalenteri!

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa. Laita mukaan siis myös sähköpostisi!
Juttuun on tietysti pienoinen kissa haudattuna. Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.

En tosin vielä tiedä mitä väsään. Yritän kuitenkin toimia nopeasti ettei koko vuotta menisi. ;)
Itse bongasin tämän kaurislapselta. :)

Tunnisteet: meemi

Moi, mä oon Vanku, Annin leluhiiri. Mulle kävi vähän huonosti, multa lähti häntä irti tai no, eihän mulla ole enää nenää eikä toista silmääkään. Voijee, taidan joutua neulan alle (liimalla ei kestä). Missähän mun veli Venku on?


Hieman skitsoa. Eilen kävi irkissä ilmi, että tällä uudella kanavalla jolla irkkaan on kaksi ihmistä jotka käyvät samassa mtt:ssa kun minä. Molemmat samalla lääkärillä kun minä! Toinen heistä asuu n. kilometrin päässä (aiemmin törmäsin kanavalla yhteen joka asuu n. kilometrin päässä, talossa jossa minä asuin lapsena). Sairasta! Ottaen huomioon ettei kanava ole millään tapaa kaupunkiriippuvainen vaan siellä on väkeä ympäri Suomea! :D


Ja joulukalenterin metsästäjille, tässä minun löytöni.
Tampereen kaupungin, hieman Tampereeseen kallellaan, mutta se ei haittaa!
Positiivarit, hieman mieto...mutta ihan kiva.
Riemurasia, silmäniloa molemmille sukupuolille! Iso miinus ettei luukkua tarvitse etsiä!
Sitten tälläinen missä on kuvia. En ole aiempina vuosina törmännyt joten en ota vastuuta tulevasta. ;)

Muiden löydöksetkin voisi tähän vielä kirjata.
BUU-klubbens, kivoja lapsellisia tehtäviä, ruotsia taitamatonkin taitaa osata
Sims, vaikuttaa hyvin sairaalle ;)
Kissa-aiheinen aivan ihana! Tehtäviä!

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Kerrankin Cosmon kalenterissa oli söpö mies! Monta vuotta Cosmoa tilasin ja aina sai kalenterin jossa oli liian makeita tai rumia miehiä. Lopetin Cosmon jo aikaisemmin tänä vuonna, mutta kalenterin kerkesin saamaa. Nyt viimeisen kalenterin viimeinen kuva napsahti! Tai oikeastaan tuosta vain tuo naama, hymy, silmät ja hiukset (leuka on ruma). Siniset silmät ja tummat hiukset, namnamnam.

Heis muuten! Jos törmäätte kivoihin ja söpöihin nettijoulukalentereihin niin vinkatkaa kommenttipoksiin! Mulla on Muumi-suklaakalenteri, Veikkauksen raaputus ja sitten joka vuotinen Aamulehden lähettämä jossa arvotaan kai jotain... Nettikalentereita en ole vielä hakenut. Joten vinkkejä!