Tieteen kuvalehden mukana tuli lappu jolla sai SF-Anytimesta ilmaisen leffan. Pitihän se kokeilla vaikka se tarkoittikin ie:n käyttö. Valitsin ihan summa mutikassa Magdalena-sisaret, nyt olen ihan mykistynyt. Järkyttävää. Onhan Irlanti katolinen, mutta silti. Kyseessä on tositarina.
Sinällään tuo vuokraustapa oli ihan jees, harmi ettei heille käy mikään sellainen valuutta mitä minä omistan, olisin vuokrannut toisenkin kerran kun en Makuuniinkaan pääse. Tai pääse, mutta tulisi kohtuuttoman kalliiksi matkata bussilla keskustaan, takaisin ja seuraavana päivänä sama. Jos jollain on ilmaisia kuponkeja lisää voisin pienellä rahalla ostaa. :)

Käy se näinkin (jep, se on sukkapuikko) kun tulee oikein ikävä aikoja kun olin lapsi ja toimme oikeita marshmalloweja Kanadasta ja paistoimme niitä takassa. Nam. Melkein yhtä hyviä. :)

Loikoilin iltapäivästä sängyssä ja kuuntelin radiosta soivaa kappaletta. Jokaisella on varmasti biisejä joista tulee tietynlaisia muistoja mieleen. Minulla on paljonkin kappaleita joista tulee mieleen rakkaus. Tuli niin ikävä sitä aikaa kun oli joku jota rakastaa. Ei ketään henkilö tai tilannetta, pelkästää sellainen rakkauden tunne. Millaista on olla rakastunut ja miltä tuntuu kun on se joku erityinen joka rakastaa takaisin. Ikävä rakkautta. Olisipa mies. Kävisipä yhtä hyvä tuuri kun (uskomattoman kauniilla) Jenni-Juulialla. :)

Vaikkei kulta tullut niin Suomen pojat on silti täyttä kultaa. Ja ei, en tehnyt tuota kuvaa aiemmin vaan vasta äsken. Kovat pelit Suomi pelasi. Ei yhtään tappiota ei yhtään tappioasemaa ennen tätä peliä. Minä en ole koskaan pitänyt Suomi-Ruotsi pelejä unelmafinaaleina vaan painajaisina. Niittymäki teki uskomattoman suorituksen. Btw. tuo hopeamitali on älyttömän nätti. Minäkin ottaisin semmoisen kirjahyllyyni. Voisinpa ojentaa pojille nessut, ei tarttee itkee. :)

Ei riitä, että lääkkeet on kummallisen vihreitä, sellaisen jota ei kuulu syödä, mutta ne takertuvat myös kurkkuun. Parasta olisi nauttia ne kesken aterian (luojan kiitos ne voi ottaa milloin vain), mutta jokin murphyn laki jyrää. Muistan lääkkeet ennen jokaista ateriaa/välipalaa/whateveriä sekä sillä samalla sekunnilla kun nielaisen viimeisen suupalan. Siinä ne killittävät silmän edessä koko aterian ja minä muistan ne sitten kun on myöhäistä! Ja ei kun takaisin tekemään lisää evästä. Ei ihme ettei ahmimiseen määrätyt lääkkeet pienennä syömistäni. Pöh.

Uusis (ja Wille) on edelleen ihan äijä! Kuulittekos sen kettuilun Kiiskisen harjaamisesta? Hetken harmitus vaihtui lopulta nauruun kun Kanadan voittaja yritti soittaa äidilleen eikä tämä vastannut. :D
Lätkäpojat on myös ihan älyttömiä leijonia. Jännityksellä odotan sunnuntaita, kävi miten kävi on mitalli silti upea juttu. :)

Vaikka nenäni on tukossa ja hengittäminen on vaikeaa ei se estä hajujen ja tuoksujen tunkeutumista tajuntaan. Tänään on taas semmoinen päivä kun kaikki tuoksut on todella voimakkaita. Olen tuulettanut asunnon kahdesti ja silti tuntuu ummehtuneelle (ja nyt sieltä pihalta tulee vielä naapurin tupakan haju, plaah, yleensä se ei häiritse). Kylppärissä haisee todella voimakkaasti märkä pyykki. Onneksi voi paeta vadelmahuulirasvan tai vadelmakäsisaippuan maailmaan. Hitsi kun se mansikkakuorintavoide oli loppu eikä siten tullut muiden tuoksujen mukana. Ainoa syy miksi tilailin juttuja. Hetkinen, mähän olen joskus postannut tästä? Itseasiassa siinä postauksessa sanoin postanneeni tästä? Deja vuun deja vuu? Aaaaarrgh...
Kuvassa Elli, siskoni kissa. :)

Koska te lukijat olette älyttömän fiksuja ja tiedätte kaiken niin kysympä teiltä taas apua. Kaipaisin edelleen ohjetta tuollaisen säärystimen tekoon. Lankavinkkiä otetaan myös vastaan, kovin pöllyävät eivät käy, koska minua aivastuttaa. Kuvan etsiminen oli muuten hankalaa. Tuo pikkutyttö tuo mieleeni ajan kun itse kävi satubaletissa. Löysin lopulta yhden aikuiskuvankin, mutta tuo pikkutyttö on söpömpi. :)

Ei, raidat ei mene kohdakkain eikä ollut tarkoitustaan, olisivat saaneet mennä enemmänkin "pieleen". :)
Seuraavaksi voisin tehdä säärystimet, sellaiset joissa on se semmoinen kantapääjuttu, kuten tanssioilla (?). Kenelläkään kivaa ohjetta?

Tunnisteet: langanpurema

Kehittelin eilen illalla/yöllä hieman uutta lookkia sivuilleni. Ei mitään isoa muutosta, mutta pientä. Piirtelin kuvankäsittelylläkin mallia, josko Myrtti jossain vaiheessa kerkeisi auttamaan, itse en oikein osaa. Sängyssä tuli vielä muutama idea lisää ja jotain hiomisia. Vaan sängyssä tuli mieleen myös aivan loistava postausidea. Kerrassaan nerokas! Kehittelin ja pyörittelin sitä, sovitin oikeita sanoja paikalleen. Meinasin nousta ylös kirjaamaan asioita muistiin, mutta ajattelin idean olevan niin hieno ja iso, että muistaisin sen kyllä aamulla.
En muuten muistanut, enkä muista vieläkään. Arvatkaa tuleeko se mieleen taas joskus yöllä peiton alla. Arvatkaa nousenko ylös kirjoittamaan.

En ole ennen oikein innostunut jenkkipresidenttisarjoista, mutta Rouva Presidentille ajattelin antaa tilaisuuden. Katson ensi viikollakin.
Moneen otteeseen mieleen pyrki ajatus... Olisiko Amerikalle todellakin noin järkyttävää saada nainen presidentiksi? Vaadittaisiinko siihen todellakin noin sekavia kuvioita? Uskaltaako kukaan nainen koskaan edes pyrkiä ehdokkaaksi jos se on noin vaikeaa? Voin vain kuvitella miten sarjassa tehdään vielä suurempia ja suurempia ongelmia naispresidenttiydestä. Onhan se vain sarja, mutta kyllähän siinäkin peränsä on ja tiedämmehän me amerikkalaiset. Siinä olisi kyllä maa joka oikeasti tarvisi naisen valtaan. Jospa säästyisimme edes yhdeltä sodalta per presidentti.
Jaa pullat? Ei ole rahaa ostaa karkkia ja makeaa tarvitsee. Pitko on tehty korvapuustimaisesti, levy maustein, leikattu kolmeen, rullattu ja letitetty. Nam. :)

Se on valmis! Täytynee sanoa, että ensimmäiseksi kokonaiseksi sukaksi se on harvinaisen sukan näköinen. Kantapään reunoissa on hieman reikiä sekä jostain jalkaterässä on reikä (kavennuksesta?) sekä käsiala on aiiiika tiukkaa, etenkin varressa sekä kärkeen tuli hölmö ihan pieni vaaleanpunainen täplä...mutta hei se on sukka. :D
Vielä toinen....

Tunnisteet: langanpurema

Lehti- ja Lost-päivän lisäksi tänään oli pyykkipäivä. :)

Sukka sen sijaan tyssäsi. En ymmärrä ohjeita eikä äippäpuoli ole vastannut mikä päivä kerkeisi tulla neuvomaan. Turvaudun siis teihin neuleväkeen, teitähän on netti pullollaan? Saisiko tästä semmoisen idioottivarmanselostuksen? Kuvilla jos löytyy... :)
Kantapohjan kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Ai mitä? Sitä jota just tein vai sitä minkä jätin odottamaan? Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 8 silmukkaa. Mistä reunasta? Miksi ei reunaan asti? Häh? Tee ylivetokavennus (=nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli) ja käännä työ. Siis kesken kierroksen? Nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 6 silmukkaa nurin ja neulo 2 seuraavaa silmukkaa nurin yhteen, käännä työ. Nyt olen jo ihan ulkona. Nosta 1 silmukka neulomatta, kunnes on jäljellä 7 silmukkaa, tee ylivetikavennus. Jatka edelleen samala tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän silmukat pysyvät samana eli kahdeksana. Saaks tulla sisälle? Palelee. (Sattuu kirjoittaa pienet numerot numeroina eikä kirjaimina. ;)

Ala-asteella piti neuloa villasukka. Muistan tehneeni sellaista ankean vaaleansinistä sukkaa aina jalkaterään asti kunnes riitti. Opettaja kitisi jotain (kun olin muita hurjasti jälessä, kai nyt kun toisten äidit auttoivat muita) ja hermostuin. Purin sukan aina nilkkaan asti enkä koskaan enää suostunut neulomaan. Bongattuani ihanat pinkit villarit muualta ajattelin kokeilla josko ne nurjat silmukat sittenkin olisivat ihan ok.

Pohdin kaupassa pitkään ottaakko oikein vaalea vai punainen. Otin punaisen. Laitoin sen hiuksiini ja oho. Tuli aika pirteät. :)

Tunnisteet: langanpurema

Muut satuilevat kauniita runoja ystävyydestä, mutta minä en. Minulla ei koskaan ole ollut sydänystävää tai edes sellaista jolle kertoa kaikki salaisimmatkin asiat, sellaista joka seisoisi aina rinnalla. Hyviä ystäviä on ollut ja on, mutta suurimpaan osaan ovat välit laimenneet tai muuten katkenneet. Olisipa edes mies jota rakastaa. Ehkä hän voisi olla se tuki ja turva.

Se on niin kaunis, mainoskin on niin kaunis. Jonain päivänä minullakin on onni omistaa sellainen, toivottavasti. Päivät täytyy syvistä aaaah-huokauksista. Joskus, vielä joskus.

Olin viikonlopun porukoilla. Rakennettiin lumikasaan liukumäkitunneli, johon jäin hartioistani kiinni. Pikkusisko sen sijaan laski viimeistä päivää. Hiki tuli, mutta oli ihan superhauskaa. Pikkusisko totesi jälleen miten minä olen mukavan lapsellinen kun pidän leikeistä ja jaksan touhuta hänen kanssaan. :)

Marinadilta bongasin Aapelihahmon ja Räpyläpölkky tarjosi taateleita. Tässä tulos. En nyt tiedä näyttääkö tuo muka minulta, mutta ehkä vähän sinnepäin. Vähän olen pyöreämpi ja hattukaan ei ole ihan sellainen kun tuossa alempana linkitin, mutta söpö silti. :)

Voiko kuumaa kaakaohon jäädä koukkuun?
terv. taas kupillinen

Kuntopluslehden kylkijäisenä tuli sykemittari. Ainoa syy miksi tilasin ja peruin ensimmäisten lehtien jälkeen. Sykemittari on kiva lelu, mutta melkeinpä hauskempi on kuplamuovi mihin se oli pakattu. Mikä ihme kuplamuovissa on? Siitä on ihan pakko poksauttaa muutama kupla (tai koko muovillinen) ja sille ei voi olla hymyilemättä.*pokspokspokspoks* =)

Meinasin postata kuvan iki-ihanasta hatustani, mutta ei se näytä miltää hyllyssä ja naamaani en kuvaan halua. Sen sijaan postaan teille kuvan avaimistani! Niissä on söpö pupu. Tampereen avaimeni olette nähneetkin aikanaan (sekä ihanat teemukini). ;)
Millaisia avainnippuja te raahaatte päivittäin mukananne?

Kerran vähemmän väsyneenä sängyssä pohdin miksi en oikeastaan tahdo tavata joitain blogi-ihmisiä vaikka irkki-ihmisiä mielelläni tapaankin. Päädyin tekemään pienimuotoista listaa siitä kenestä minulla on minkäkinlainen kuva (enkä kerro) ja kenestä niin heikko ettei tapaaminen romuttaisi sitä.
Sarjaan "mikä ettei" kuuluu ehdottomasti liftari, auringonkukka, Kaura, Outi, J-J, Pinserin kaverit, triinu, Jani, Pörrö, Visukinttu ja miksipä ei Minttukin.
Muutamia on joiden kohdalla empisin, mutta uteliaisuus varmasti veisi voiton ja vilaisisin sivusilmällä miltä näyttää ja kuullostaa Näkymätön tyttö, Peggy, Kaislikko, Skitso ja Salanimi.
Sitten on ne jotka haluaisin kyllä tavata, mutta joiden pelkään poikkeavan kuvitelmastani, enkä halua rikkoa kuvaani, näitä on esim. mea, ainailona, marinadi, turisti ja benrope.
Ainoa jonka olen nähnyt (ja joka on aivan yhtä sekava) livenä on Daddalie. :)
Lopuista on sen verran neuraali kuva ettei se heilahtaisi puoleen eikä toiseen.

Saisikohan kasaan tapaamisen jossa olisi vain ne kenet haluan nähdä ja olisivathan he myös sellaisia joiksi heitä luulen? ;)

Masentaa. Ei huvita edes nousta tästä lattialta (kone matalalla pöydällä) saadakseni valon päälle, alkaa olla aika pimeää. Paleltaa myös ihan hulluna, mutta vaatteiden pukeminenkin vaatisi nousemista. Ja kauppaan pitäisi mennä sillä viimesellä kympillä. Jos ei itkettäisi niin nauraisin.

Ei tilillä ollutkaan kymppiä kuten oletin. Lompakossa on sentään kymppi, tosin ensi viikolla on päästävä bussilla keskustaan ja takaisin. Rahaa ei tule vielä 11 päivään. Tälläisissä tilanteissa kaipaa aina erityisen läheisiä ystäviä jolta voisi lainata rahaa häpeilemättä. Siskolta olen voinut, mutta silläkään ei ole nyt rahaa. Enkä tarkoita, että ystävät olisivat vain rahan takia. Masentaa kun raha pyörii mielessä 24h, ihan kaikki tekeminen ja ajatukset päätyvät aina rahaan.

Hain laatikosta postin ja ihmettelin miten Yhteishyvä lehti näyttää niin oudolle. Sain nimittäin muutama päivä sitten lehden serkun nimellä (hänen posti tulee tänne ja käännän vain tärkeät) ja nyt omalla (omani menee Tampereen osoitteen mukaan, Posti kääntää). Lehti oli kuin olikin erilainen. Samoja otsikoita, samoja juttuja, eri kansi, eri juttuja ja samoja juttuja osin eri jutuin. Hassua. Millä perusteella lehti on eri? Onko muilla vielä erilaisempia kansia? :)