Olipas hevimyyjällä hassu tarjous (kuva on ihan muualta). Litra mansikkaa 4e, litra kirsikkaa 4e, kaksi litraa mansikkaa 7e, kaksi litraa kirsikkaa 6e. Miksi kirsikkaa sai halvemmalla? Olisin halunnut litran molempia, mutta se olisi ollut kallista joten otin halvimmat, kaksi kirsikkaa. Nyt on puolet mahassa, yyyyyh. Hyviä. :)

En saa sitä kisunpentua. Omistaja pitää itse juuri ko. pennun. Höh. Ihan tyhmää. Jos teistä kukaan tietää suloisia kilppari (kolmiväri) tyttökisunpentuja Tampereen läheltä niin olen kiinnostunut.

Pohditteko te koskaan kesken ohjelma miksi toisen ohjelman henkilöt ei voisi auttaa? ER:ää katsoessa alkoi nyppiä (itseasiassa monen ohjelman kohdalla on käynyt näin). Miksi C.S.I:n väki ei voinut tulla tutkimaan Clementikon ampumisjuttua. He olisivat takulla saaneet selville heti sormia napsauttamalla ettei Cleme ole syyllinen!
Erityisesti kaipaisin, että Bones menisi C.S.I:lle heittämään keikkaa! Beverlyssä ja Melrosessahan näitä sattu. Voi niitä aikoja. :)

Nuo hötöt todella on kun pumpulia! Onneksi tuli rankkasade ja painoi suurimman osan hötöistä maahan. Nenäni kiittää.

Miksi mun hortensian kukat on tummuneet? Onko ne kuolemassa ja tippumassa pois? Onko ne suuttuneet vedestä? Mikä? Tahtoo kirkkaat värit takaisin!

Nää harjaneilikat on niin kauniita! Oikeasti tuossa tummassa on tosi lilat reunat, kamera vain sai oikean reunan valkoiseksi, vasen on edelleen lila. :)

Nuo pinkinlilat on taas muuten niin ihania. Söpöjä täpliä.

Vaaleanlilat on ihania kun osa on niiiin valkosia ja osa lilahtavampia.



Ah, mä niin tykkään värileikeistä. :)

Ihan kun pumpulitehdas olisi poksahtanut takapihalla. Ilma on järjettömän täynnä valkoista höttöä. Mikä siellä kukkii? Ei kai tuo heinistä tule? Se on ainoa mitä siitepölytiedoite kertoo.

Kuvasta ei ehkä ymmärrä, mutta kaikki nuo valkoiset pisteet on höttöä, ei mitään valoja oksien välistä. Muuten kuva on hieman huono kun otin sen sisältä (eikö olekin likaset ikkunat). Ulkoa jos otti niin kuvissa ei näkynyt oikein mitään.

Mä olen niin huono päättämään minkä kuvan ottaisin! Nämä on viime kesältä, elämänlanka eli Morning glory. Aukinaiset kukat näki vain jos heräsi ajoissa, iltapäivällä ne oli jo lakastuneet.

Tunnisteet: valokuvatorstai

Paljon työtön saa rahaa?
Saanko mä? En ole ollut töissä vuosiin, sairas vain.

[21.17 lisäys: Pizpala on jälleen auki! Nakit silmille halvalla!]

Lapsella oli vähän tylsää yksi ilta. Huomasin hampaita pestessä, että jos suu on tietyllä tapaa raollaan näyttää kuin minulla olisi hampaiden välissä kolo. Todellisuudessa toinen etuhammas on lohjennus joskus. :)

Itse asia oli, että se psyko soitti. Sijaislääkäri ei tee tilanteelle mitään, niin vähän arvelin. Asioita kuitenkin aikaistettiin elokuulle, jolloin psyko ottaa yhteyttä josko menisin sinne terapiaan jne. Kyselin myös eilen voisiko lääkitystä nostaa kun näköharhat on palanneet. Lääkäri ehdotti 100mg (nyt 25mg), mutta kuullostaa hurjalle. Taidan ensin nostaa 50mg ja kokeilla sillä vähän aikaa. Sekin on kuitenkin jo tuplaten sen mitä nyt. Pitäisihän tuo nosto jok.tap. tehdä hitaasti.
Irkissä oltiin taas sitä mieltä, että se on vain tahtokysymys onko kipeä vai ei. Lopulta ohje oli "syö lääkkees äläkä ajattele". Niin niin, itseaiheutettu sairaus ja sitä rataa. *pyöräyttää silmiään*

Naapurin sulonen kisu taas taitelee. Pelottavaa oli kävellä sisälle rappuun juuri tuon parvekkeen alta (tai siis tuo on toka kerros, alla yksi parveke), kun tuntui, että kohta se hyppää. Voisi heristää sormea omistajalle jos tietäisi kuka se on.

Minä taasen en taida saada sitä kisua kumminkaan. :(

Jos olisi rahaa ostaisin parvekkeelle riippumaton telineineen. Siinä köllisin kaikki päivät, vetäisin kolme päikkärit ja tuhisisin.

Tänään olin ahkera. Kävin siellä psykolla, joka oli yllättävän mukava ja tuntui ainekin ymmärtävän minua. Uskalsin jopa sanoa mitä halusin. Hän ottanee asian huomenna puheeksi sijaislääkärin (oma on lomalla) kanssa ja soittaa sitten minulle. Terapiaa ei voi tarjota ennen elokuuta (joka on muuten hiton paljon lähempänä kun lokakuu), koska kaikki on lomalla. Tosin ihmetteli kovin miksi en käy Kelan tukemassa terapiassa, hänestä se olisi hyödyllistä minulle. Niille jotka ei tiedä niin Kelan tukema psykoterapia on yksityisellä käyntejä kerran viikossa joillekin jopa kaksi. Mtt:ssa pääsee psykolle/erikoissairaanhoitajalle kerran parissa viikossa tai harvemmin.
Kävin myös Kelassa vaihtamassa eläkkeen saajan asumistuen tavalliseen, onneksi oli kiltti tyttö tiskillä niin ei tarvinnut paljoa kaavaketta täyttää. Turhaahan se olisi kun ei asuntotiedot tai ylipäätään mitään tiedot sen enempää muutu. Sitten istuin jonottamaan vielä työkkäriinkin! Siellä saisi olla koneilla irkki niin ei olisi niin tylsää. ;) Tunnin jonotin ja sain muutaman ajan ja papereita. Hyvällä säkällä heilläkin kestää kaikki systeemit niin kauan ettei ketään kiinnosta työllistää minua ennen syksyä kun olen jo huutanut naamani punaiseksi ja päässyt takaisin kuntoutustuelle. ;)
Namnam. Ajattelin syödä kesän kunniaksi vähän "kevyemmin". Ostin vaivaiset 10 flap jackia Punnitse ja Säästästä sekä useamman ateriankorvikepirtelön. Jos söisi oikeaa ruokaa vain kerran päivässä ja muina noita... Ehkä paino tippuisi?

Toinenkin hedelmä! (Ensimmäinen kuva sopii valokuvatorstaille.) Olin unohtaa, että kaapissa odotti tuore ananas. Ehkä kitalakeni, kieleni ja huuleni viestittivät aivoille, että on parempikin unohtaa. Kirvelee huulia! Vaan on se niin hyvää. :)

Kirsikantikku on siskolle omistettu. Sarjassa, tätä ette ehkä minusta tienneet. Tikut menee solmuun suussa ja siskon kanssa ollaan opeteltu solmimaan tosi lyhyitäkin tikkuja. Kuka muistaa mistä tämä on lähtöisin? :)

Valokuvatorstain aiheena hedelmä. Tässä kirsikkani jolla palkitsin itseni kun sain tiskattua tajuttoman tiskin ja kiillotettua tiskipöydänkin. Työn hedelmän päällä hedelmää. ;)

Tunnisteet: valokuvatorstai

Mikään ei huvita eikä mikään mene kuten toivoisin. Voisi mennä takaisin nukkumaan.

Harjaneikoita useana eri värisenä. Nuo pinkit (ensimmäinen kuva) ja vaaleanpunaiset (viimeinen kuva) on suosikkejani. Odotan aina innolla millainen on seuraava kukka, jokainen on niin yksilö.


Alin kukka jotain mitä ostin muutama päivä sitten. Unohdin kysyä mitä nämä ovat. Tunnistaako kukaan?








ps. Näkyykö nämä kuvat kauniisti vasemmalla ja oikealla? Bloggerissa ei tunnu olevan mitään järkeä.

Lisää kuvia kisusta! Olen ihan sekasin! Outi olen sulle ikuisesti kiitollinen! :D

Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Ei mitään Lumipalloja, Pörröjä, Nappuloita, Kattimatteja. Nimessä pitää olla ideaa, ei r-kirjainta. :D
Esim. pidän hirveästi ainailonan Missestä ja Nyssestä sekä Outin Ainasta. Misse ei menisi yksinään, mutta Nysse tekee siitä hauskan. :)
Omassa päässäni pyöri Ninne ja Minne.

Joko mä Outi voin hehkuttaa? Määäää saaaaaaan kiiiiiiiisssssssaaaaaaaan! Ton kirjavan. Olen yhtä hymyä! Edes typerä päiväsairaalan lääkärin loppulausunto ei pilannut päivää kun kuulin, että kisu tulee mulle! =]

Iskä vielä lupasi, että joulu tulee ajoissa ja saan avustusta vähän matkoihin/kissaan. Oijee. Onneksi on kaikki tarvikkeet valmiina tai no kiipeilypuu pitäisi hommata, mutta on tässä vielä aikaa. Luovutusikä on vasta heinäkuun lopussa. =]

Onkohan sillä jo nimi? =]

Tuli nätti eikö? Paitsi noita pehmusteita olisi tarvinnut yhden enemmän. En muistanut tuota pientä pöytää/rahia, kumpi lienee alunperin ollut, minulla se on rahi. Siihen voisi ostaa tummemman pehmusteen ettei lika näy. Iiiiiihan pinkki parveke. :)

Vein tölkkejä kauppaan... Ikinä en ole cola lightiä juonut... Vaan 29, enempää ei tiskipöydän reunalle mahtunut kasaan. :D

Olipas järkyttävät kaksi puhelua. Sossu oli ystävällinen ja mtt:n psyko reilun ja lempeän oloinen. Sain ajan psykolle ensi maanantaille. Eihän se näin helppoa pitänyt olla?

Olen nyt kuunnellut tätä uutta Club for fiven levyä ties monta iltaa putkeen. Ai, että on ihana. Sellaista letkeää, rauhallista iltamusiikkia, kynttilä kaveriksi ja lämmin kesätuuli.

Jos joku teistä muuten katsoo Vera Drake nimisen leffan niin laskekaan monestikko siinä sanotaan "haluatko teetä/laitetaan kattila tulelle" ja "yes, dear". En kehtaa katsoa uudelleen laskeakseni. Niiiiin brittiä. :D

Kävin katsomassa pientä punaista sohvaa (mikä siis pitäisi saada kuljetettua) toisella puolella Kalevaa. Oli ihan kiva, kulunut, mutta ehjä, hintakin vain 20 euroa. Ehdottomasti hintansa arvoinen! Myyjä saattaa jopa saada kuljetuksen järjestettyä, hienoa. :)

Kotimatkalla äkkäsin, että Sammonkadun ja Teiskontien välissä on kauniita maisemia! Ensimmäisenä Kalevankirkko vähän eri puolelta kun yleensä eli idästä. Toisena patsas (Kiovan puistosta), jonka nimi olisi kiva tietää. Tampereen kaupungin sivuilla on jossain patsasluettelo, mutta olen liian nälkäinen etsimään mitään.
Kolmannessa hiekka pöllyää, mahtaa pelaajatkin toivoa pientä sadetta. Ahkerassa käytössä kenttä lienee. Mennessä oli eri pelaajat. Huuto reunoilla oli myös kova.
Viimeisessä kuvassa hassu katos keunuun. Näppärä, ei mummot kastu. :)

Haluatko ansaita parikymppiä? Omistat auton johon mahtuu 2h sohva? Haluat nähdä missä asun ja miltä näytän? Tuu kuskaamaan mulle sohva tällä viikolla. :)

Kyllä tässä talossa kannattaa viedä roskia ahkeraan! Siellä olisi ollut noiden lisäksi lamppu, kaksi muuta jakkaraa, yksi klappituoli ja koripallotuolin kehikko (siis semmoinen pallon mallinen korituoli ;) Meinasin ottaa sen kehikon kun omani on aika kurjassa kunnossa ja se oli lähes uusi! Mutta vaikka parvekkeeni onkin iso, tuskin molemmat olisi mahtuneet, sillä halusin tuon kalustesarjan. Aika mustuneet oli sekä repsotti vähän sinne ja tänne, mutta hyvin sain paikattua. Nyt odotetaan liiman kuivumista huomiseen ja tehdään sitten viimeiset säädöt. Pari naulaa on hakattava ja pehmusteet ostettava. :)

Ostin joskus viikko sitten nenäkannun kokeillakseni olisiko siitä apua ikitukkoiseen nenääni. Kokeilin heti tietysti ja olihan se aika vinha. Tänä aamuna heräsin nenäverenvuotoon ja päätin muistaa kokeilla toisekin kerran. Täytynee sanoa, että kyllä sen eron huomaa (oikeakin sierain vetää ihan vähän) lorottelun jälkeen. Pitäisi varmaan käyttää tiheämmin jotta olisi todellinen hyöty. Se suolaveden maku suussa ei vain nappaa. Onkohan mun nenä-nielualueessa oikeasti jotain vikaa. Hengitän hulluna suun kautta, mutta silti sitä suolavettä valuu nieluun. En myöskään osaa niistää poskionteloihin vaan kaikki räkä valuu väkisin nieluun. Olen koko ikäni niistänyt sisäänpäin eikä pienintäkään viitettä ikinä poskiontelotulehduksista tms. :)
Mutta juu, ihan hyvä ostos. Haa, tästä tulikin mieleen, että pitäisi etsiä siihen hammaslankaharjaan uusi pää. Jossain niitä mulla oli... Ei, kuukuppia ette mulle saa myytyä. :D

En kerta kaikkiaan osaa päättää kumpi on parempi. Molemmat on siis vanhoja kuvia, samalta ajalta. Kisuna on Lilla, joka on nykyään iiiiiso tyttö. Katsokaa noita pieniä vaaleanpunaisia anturoita! Iiiiih. :)
Toinen on minun käteni ja sen raateli termiittinelikko. :)
Voisikin joskus säätää nuo kisukuvat nettiin.

Aineena siis valokuvatorstain kädet, tassut ja raajat. Mielessä olisi vielä yksi kuva, saas nähdä jaksaako säätää sitä. :)

[lisäys 18.40]

Haaaah! Haaaah! Oli ihan pakko! Ostin tänään vesi-ilmapalloja viedäkseni ne maalle niin voin kopitella pikkusiskon kanssa. Otin yhdestä tuossa kuvaa kun naapurin tyttö käveli vihellellen parvekkeeni alapuolelta. Anteeksi, mutta ei voinut vastustaa kiusausta! :D

Tunnisteet: valokuvatorstai

Huh huh. Olipa aamupäivä. Jostain ihme syystä olo on kuitenkin nyt ok. Koko aamu tuntuu jotenkin ihan epätodelliselle ja unelle, ehkä siksi.

Menin siis sinne päiväsairaalaan. Istuin siihen aulaan odottamaan kun ex-omahoitajani veti jotain ryhmää juuri. Odottelin siinä vajaa tunnin, ihmisiä meni ja tuli. Eräs ystävällinen hoitaja kävi muutaman kerran katsomassa, että olen vielä kasassa. Ex-omahoitajakin kävi siinä, muttei sanonut kuin moi. Enhän minä siihen osannut mitään sanoa. Istuin ja odotin josko hän kohta hakisi minut huoneeseen kun useampi hoitaja/sihteeri oli luvannut välittää sanan hänelle. Ryhmä oli lopettanut jo aikaa sitten, mutta ex-omahoitajaa ei näkynyt (paitsi sen mitä se siinä vilahti). Paniikkioireet alkoi todella iskeä päälle, nyin niskahiuksiani ja purin sormiani (siis en kynsiä vaan ihan rystysiä ja sormia) ja semmoisia. Lopulta pyysin jatkuvasti ohi kävelevää sihteeriä pyytämään sen ystävällisen hoitajan (ollut mukana minun hoitoneuvotteluissa joten tietää mikä minun on) jos ex-omahoitajalla ei ole aikaa. Noh, tämä ystävällinen hoitaja tuli, mutta kun hän on kohtalaisen uusi ei hän tiennyt miten menetellä tilanteessa, hän ei voinut minua ottaa vastaan kun oli "valvojana" yhteisissä tiloissa. Ohi käveli sitten toinen hoitaja (saattoi olla jopa se joka piti sen veemäisen keskusteluryhmän josta tännekin kirosin) ja ystävällinen hoitaja kysyi tältä neuvoa. Tässä vaiheessa itkin ja tärisin jo. En ole koskaan julkisissa tiloissa (edes terapeutilla) ollut tuossa kunnossa.
Tämä toinen hoitaja sitten alkoi selittää puhelinajasta ex-omahoitajalle, Osviitasta, Paussista ja jotain mielenterveystoimistostakin, en itseasiassa kuullut enää kovin hyvin, koska tajuntaani iskeytyi vain tieto "tänne ei voi tulla akuuttitilanteissa" ja tajusin, että minut vain halutaan pois, sama se vaikka selitin, että olin pari viikkoa sitten ollut siellä ja, että minun mieltä painoi se lääkärin päätös ja kuka sen voisi muuttaa jos ei se lääkäri joka sen kirjoitti. Vaan en oikeasti edes kuullut kunnolla mitä se hoitaja selitti, käänsin pääni jo toiseen suuntaan ja vain itkin itkemistäni. Lopulta hoitaja sanoi moi ja lähti käytävää pitkin omille asioilleen, jättäen minut yksin siihen aulaan (odottaen, että poistun). Keräsin kiukkuisena tavarani ja pakenin vessaan saamaan kohtauksen. En ole ikinä aiemmin saanut ahdistuskohtauksia muualla kuin kotona, enkä olisi ikinä voinut kuvitellakkaan saavani niitä julkisessa paikassa. Mutta nähtävästi totaalinen flippaaminen, kiskoilta tippuminenkaan ei auta.
En suoraan sanoen ymmärrä kuinka pääsin kotiin jäämättä auton alle, se kun oli ainoa ajatukseni kun päiväsairaalan ovesta ulos pääsin, jos jään auton alle niin pääsen ainenkin sairaalaan eikä tarvitse hetkeen murehtia mitään. Kotona pakenin lähes heti päiväunille etten tekisi mitään typerää (satuttaisi itseäni jotenkin). Onneksi olo on nyt suht ok, mutta kuten alussa sanoin jotenkin koko aamu on nyt vain unta.

En voi olla pohtimatta saako hoitoalan henkilöstö tehdä noin. Minusta meille opetettiin koulussa, että hoitoalan ihmisenä en saa ohittaa apua tarvitsevaa ihmistä (onnettomuus, sairaskohtaus tms) ellen ole varma, että hän on saamassa apua, muuten minua voidaan syyttää heitteillejätöstä. Olenko oikeassa? Eikö se ole aika heitteillejättöä, että ajetaan pois sairaalasta sanoen ettei tämä ole akuuteille asioille, soita tuonne (eikä muuten edes annettu numeroa). Eikö hoitajan olisi pitäny tietää, että lähtiessäni niistä ovista minulle on apu jossain takuuvarmasti? Eikö hän olisi voinut ottaa minut huoneeseensa rauhottumaan kun näki, että olen aivan poissa tolaltani ja kun olisin rauhoittunut olisi järjestänyt minulle jonkun "jatkohoitopaikan" eli soittanut sinne Osviittaan/Paussiin/mtt:n ja järkännyt minulle ajan pian (tai katsonut, että teen sen itse). Jos ihminen on todellakin aivan muissa maisemissa (se, että sanoo joo ei mielestäni tarkoita, että viesti menee perille) ei mielestäni ole kovin vastuullista pistää toista vain ulos sanoen "soita sinne ja tonne"?

Arvatkaa ihan huviksenne kuinka siellä päiväsairaalassa kävi.

Jos mä ihan vähän korjaan edes kulmia ja käännän ripset... Ihan vähän...
Lopputulos, peitepuikko, puuteri, kulmakynä, kulmaharjaus, ripsien taivutus, kulmaharjalla ripsien tummentaminen (ripset lähinnä putsautuu puuterista) ja aurinkopuuteria poskiin. Pois jäi luomiväri, kajaali, ripsiväri.
Mä näytän ihan kuolleelle. Purskahdan itkuun kumminkin bussissa.

Eikös ole upea? Hortensian ainoa vihreä nuppu alkaa punertua. Muutenhan tuo uusii kukkansa noissa jo olevissa rykelmissä. Värit on kerrassaan herkullisia.


Jos mä nyt lupaan tässä julkisesti, että menen huomenna aamusta sinne päiväsairaalaan niin sittenhän mun on pakko mennä. Eikö? Saatte tulla huutamaan kommenttilaatikkoon jos en mene.

Ahdistaa niin, että oksettaa. Hampaat puutu jo viikko sitten.

Vähän parempi kuva väsyneestä koivusta.

Aamulla sängyssä pohdittua...
Jos jätän sen silmämeikin pois ja piilotan sen aurinkolasien alle niin kehtaisikohan sitä käydä kotimatkalla kumminkin VapaaValinnassa kun tarvisi ostaa topsupuikkoja ja video. Kumpaa ihmiset katsoo pahemmin kieroon, aurinkolaseja sisätiloissa vai meikitöntä naamaani. Kassalla on ainekin otettava aurinkolasit pois, eihän ne myy mulle muuten mitään? Vaan mitä jos se myyjä järkyttyy?
...Tähän pääsin kunnes aloin miettiä, minä hirviönä itseäni muka pidän? Naamani on hei ihan normaali...
Mut jos sitä ottaisi edes ripsivärin mukaan? Voihan sitä laittaa vessassa ennen kun poistuu sieltä päiväsairaalasta?

Pihakoivukin on ihan väsynyt. Kuvalaatuun ei kannata kiinnittää huomiota, sillä se oli pilkkopimeä ennen kun vähän säädin ja säädin ja säädin... Aika hyvin vaikka itse sanonkin.

Mut siis joo, koivulla menee yhtä hyvin kun minulla. Riipututtaa.

Hitto kun nää päivät vaan vähenee. En vieläkään ole toimittanut sossuun tämän kuun hakemusta, en ole hakenut sitä lähetettä fysioterapiaan (sen sijaan hain lisää särkylääkkeitä joiden hinta pitäisi periä sossusta)... En myöskään ole tehnyt mitään sen eteen, että ensi kuussa menen joko töihin tai hommaan sen b-lausunnon jostain. Jatkuvasti vakuutan itselleni, että huomenna menen sinne päiväsairaalaan, mutta en kumminkaan mene. Ei jaksa herätä eikä uskalla, nauravat kumminkin pihalle. Enkä mä voi astua ulos ilman meikkiä! Miten se voikin olla niin hirveä kynnys?! Hiukset on ainenkin pakko laittaa ja vähän puuteria, silmämeikin puutteen voi peittää aurinkolasien alle... Mutta sitten on kyllä tultava suoraa kotiin kun ei muilla asioilla voi käydä aurinkolasit päässä. Mä tiedän, tämä kuullostaa aivan idioottimaiselle. Mutta ne tuntemattomat ihmiset kattoisi siellä kaupassa kumminkin "mikä tota vaivaa, se näyttää ihan sairaalle" jos olen meikittä. Selitänkö sitten jokaiselle vastaan tulevalle miksi vai kirjoitanko otsaan "epätyypillinen masennus"?
Jos mä osaisin huutaa ja raivota niin soittaisin äidille ja kirkuisin sille. Miksi perkeleestä se on tehnyt musta tälläisen? Anteeksi, että mä menin sillon kahdeksan vanhana kysyy kaveria leikkii vielä ilta kympiltä! Emmä tiennyt ettei niin saa tehdä! Anteeksi, että me joututtiin muuttaa kun mä sain teoillani naapurit epäilemään ettei kaikki ole meillä hyvin! En mäkään olisi halunnut sosiaaliviranomaisten soittavan meille, en mä halunnut muuttaa, mä tykkäsin Ylöjärvestä, mulla oli siellä sentään kavereita!

*syvä huokaus*

Mitä ihmettä mä teen...

Tulihan nuokin lopulta valmiiksi. Ensimmäisen peukalon tein uudelleen kun sormet harallaan nyki vastaan. Nähtävästi peukalokiilattomassa kannattaa tehdä se peukkuaukko puikon loppupäähän ei alkuun. Auttoi vähän kun teki pidemmän peukalon kun oli tarve.

Nauratti taas tänään ihan hervottomasti. Viimeisen omistan siskolle. :D

Tunnisteet: langanpurema

Jos mä ihan vähän mainostan itseäni. :)

Vähän taas kuvia, osassa huono laatu, sorry ei jaksanut ottaa kun yhden kuvan joka ei aina onnistu. :)

Tein ruokaa ja nuo vihannekset oli niin ihanan pirteitä, että piti ottaa kuva. Siinä on paprikaa kolmessa värissä (punainen, keltainen ja vihreä), kirsikkatomaatteja, suolakurkkua, myöhemmin siihen lisättiin vielä salaattia, pastaa, kanaa ja currykastike. Alla kuva valmiista ruuasta ja aaaaahvoi ihanasta valkosipulipatongista, jotain ihan peruspakastekamaa veikkaan jotain halpismerkkiä, mutta niiiiiin hyvää. Kanaa en ole syönyt aikoihin kun jossain vaiheessa kyllästyin ihan totaalisesti. Kaveri teki kuitenkin tuon tapaista salaattia vkloppuna ja nam. Ehkä kun kana ei ole kastikkeena eikä edes lämpimänä.


Jälkkäriksi suklaa-nugaa-jäätelöä banaanilla ja suklaakastikkeella. Ai miten niin paljon kastiketta? ;D On himottanut suklaakastiketta jo monta päivää ja nyt sitten ostin palkkioksi itselleni kun jaksoin tiskata lähes kaiken. Tai siis se oli houkutinpalkkio, jotta saan itseni tiskaamaan. :)