Sain taas palautetta siitä ettei minulla ole oikeutta harmitella miten kaupassa käynti on tylsää silloin kun ei ole rahaa. Minun pitäisi vain harkita miten rahani käytän. Matkalla kauppaan mielessäni pyörikin mitä köyhä saa ja mitä köyhä ei saa ostaa? Ja jos köyhä ostaa jotain "yleellistä" (mikä luokitellaan yleelliseksi?) niin saako sen jälkeen enää harmitella, että joutuu valitsemaan joko tarjousjauhelihan tai leivän.

Minun paheeni eli iloni arjessa ovat televisio, netti, kotiin tilatut lehdet ja karkki. Mielestäni ne ovat aika halpoja ja "järkeviä" hupeja. Minä en shoppaa vaatteita, pelejä tms, en juo, en polta, en syö ulkona, en matkustele, en käy leffassa, harvoin edes vuokraan leffoja, nyt en ollenkaan kun ei ole videoita eikä dvd:tä. Televisio ei maksa minulle mitään kun tv-lupaa en maksa, netti maksaa 10-20e/kk riippuen asunko täällä vai kotona. Lehdet tilaan yleensä tarjouksina. MeNaiset ilmestyy kerran viikossa ja se on tarjouksesta tilattu. Cosmon vaihdoin Trendiin joka tulee kerran kuussa ja sekin on tarjous. Tieteen kuvalehti on ainoa kallis lehti (ilmestyy 3vk välein), sen lasku tosin tulee joka toisen lehden mukana eikä tunnu näin ylivoimaiselle. En halua lopettaa tilausta, koska kaiken tämän tv ja netti hömpän keskellä ko lehti on ainoa josta voin imeä vähän sivistystä. Karkkiin menee rahaa, sen myönnän. Sitä pitäisi myös vähentää. En vain osaa olla ilman makeaa palaa ruuan jälkeen. Yleensä ostan kuitenkin pienen karkin enkä megapusseja.

Vaan saako köyhällä siis olla tälläisiä hupeja? Pitäisikö minun lukea lehdet ja surffata kirjastossa? Leipoa pullaa sen sijaan, että ostan karkkia? Pitääkö köyhän vaihtaa kaikki lempiasiansa halpoihin vaihtoehtoihin? Ei kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon (mielestäni tarjouslehti tai pienempi nami on sitä) vaan siihen halvimpaan mahdolliseen? Onko köyhällä oikeus ostaa jotain hieman kalliimpaa? Ja jos on niin saako sen jälkeen enää harmitella ettei ole rahaa? Pitääkö sen jälkeen olla hiljaa ja tyytyväinen? Nauttia siitä tarjouslehdestä ja tarjoussuklaasta ja olla onnensa kukkuloilla?

Iskä pelasti ankean ja masentavasti alkaneen maanantain. Minun entinen ala-asteeni on saanut jatkoaikaa! Kyseessä on pieni kyläkoulu jota on käynyt niin isäni, siskoni kun serkkuni sekä tälläkin hetkellä käy pienin siskoni. Oppilaita koulussa on noin 20 ja luokkahuoneita ja opettajia kaksi. Keittäjä tekee lindströmin pihvit alusta asti (onkohan niitä enää ruokalistalla?) ja kaikki tuntevat kaikki.

Muutama vuoden sisällä kylän päätien varresta on lopetettu jo kaksi koulua ja meidän koulu on jäänyt viimeiseksi (on keskimmäisenä välillä kaupunki-peräsin nurkka). Vuosikymmenet koulu on ollut lakkautusuhan alla ja aina on taisteltu. Vaan syksyllä koululautakunta (?) päätti, että ei enää. Harmiksemme aktiivinen jäsen joka vuosia oli meitä puolustellut oli jäänyt eläkkeelle ja kyläläisiä nyt ei kukaan kuuntele. Vaan tämä ihana eläkkeelle jäänyt aktiivi päätti iskeä nyrkin pöytään. Puheluja kulki ympäri Suomea ja lopulta lautakunnan puheenjohtajaakin kyyditettiin ympäri kylää näyttämässä millaisia matkoja pienet eskarit todellakin joutuisivat kulkemaa joka päivä. Myös vanhemmat pääsivät sanomaa sanansa. Lopulta todettiin ettei todellakaan ole järkevää kuskata pientä koululaista ensin taksilla 20 kilometriä ison tien varteen odottamaan linja-autoa joka vie toisen 2okm kaupunginlaidalle kouluun. Varsinkaan kun kotimatkaa ei voi kulkea yhdessä muiden koululaisten kanssa. Laki nimittään (onneksi) kieltää seisottamasta tenavia koululla tunti tolkulla jotta saataisiin kyydittyä kaikki samalla linja-autolla ja takseilla kotiin.
Kyläkoulut saattavat olla hintavia, mutta kallis on myös se koulumatka ja pienen lapsen unenmäärä. Saimme armoa vuoteen 2009 asti jolloin tilanne katsotaan uudelleen. Jos oppilasmäärä jatkaa kasvuaa ei pitäisi olla mitään hätää...toivottavasti.

[kuvan koulu ei ole ex-kouluni, mutta hyvin saman näköinen]

Vihaan ihmisiä jotka lyttäävät toisia. Keskusteltiin jälleen kerran politiikkaa ja toinen osapuoli oli ihan asiallinen ja pysyttiin aiheessa. Sivulliset jaksoivat toki heittää kommentteja tyyliin "no kai sä nyt olet sosiaalipummin puolella" ja muuta yhtä järkevää. Yritin kertoa miksi olen veronmaksun puolella ja miksi sosiaaliturva on mielestäni ihan hyvä idea. Ei, en hyväksi verorahojen tuhlausta vaan minusta jokaisen pitää yrittää parhaansa päästäkseen kiinni työelämään. Aina voi yrittää kuntoutua tai kouluttautua uudelleen ellei sitten kuulu siihen ryhmään joka ei ole kykenevä työhön (vanhukset, vammaiset, lapset, sairaat tms). Eniten kuitenkin ärsytti mielipiteeni väheksyminen, eikä tämä ole mitään uutta. Jos keskusteluja ei vedetä henkilökohtaisuuksiin eli minun tulolähteisiin (sossu, Kela tms) tai "masennukseeni" niin kannanottoni on mitätöitävä vetoamalla siihen, että minä en ole uskottava. Tämän mielipiteen on keksinyt alunperin yksi ihminen ja hän jaksaa aina siihen vedota. Minun sanomaani ei kannata uskoa, koska minulla ei ole faktatietoja, kokemusta, mielipidettä, ei mitään.
Joku päivä vielä räjähdän. Pyrin välttämään kirosanoja, huutamista, meuhkaamista, suuttumista ja kaikenlaista maltin menetystä, mutta en tiedä kuinka kauan sormeni pysyvät kurissa. Joskus minä vielä huudan "Lopeta! Onko sun itsetunto todellakin noin pohjalla, että on mollattava muita tunteakseen itsensä paremmaksi! Mikä tekee sinun mielipiteestäsi paremman ja uskottavamman kun minun! Mikä tekee sinusta kykenevän sanomaan kenen mielipide on oikea, väärä, uskottava tai vähemmän uskottava! Sinä olet ihan samanlainen ihminen kun muutkin, kuten minäkin! Jos et kykene tuntemaan itseäsi tärkeäksi mitätöimättä muita niin mene hoitoon!"
Tänään ei vielä ollut se päivä kun tuon sanon, eikä varmasti ensi kerrallakaan, ei varmaan sittenkään. Tiedä tuleeko sitä koskaan, sillä olen liian arka räjähtääkseni, pelkään liian kovin, että muut vain nauravat ja pitävät minua vieläkin epäuskottavampana. Minä olen niitä joilla ei ole sanoja itse tilanteessa, joiden loistavat vastaiskut kehittyvät päässä tunteja myöhemmin kun ensin on itkenyt silmät päästään ja unohtaa ne seuraavaan tilaisuuteen mennessä.

Vaan sain näyttää kieltä. Tarja Halonen voitti.

On tehnyt mieli suklaista kakkua jo monta päivää. Ongelma on ettei ole rahaa eikä mitään välineitä millä tehdä mitään erikoisempia. Onko kellään mitään ohjetta missä ei suurempia tarvita (jauhot, maidot, munat ym. on, suklaan voin ostaa). Kakku saisi olla kosteahko ja sellaista kun liian makea ei tunneta. :)

Tiedätte varmaan ne ihmiset jotka eivät voi pitää näppejään erossa kaukosäätimien patterikoteloista? Niitä on kiva naksutella etenkin jos niissä on sellainen klippimäinen osa mistä painemalla se kotelo aukeaa. Minä olen niitä ihmisiä jotka rakastavat leikkiä niillä...kunnes ne hajoavat ja säädin on teipattava... Kotona ainoastaan dvd:n säädin on säästynyt, mutta se onkin aika uusi. Noh, nyt olen havainnut uuden kivan räplättävän, mutta valitettavasti siitä on pidettävä näpit erossa, ihan noin oman mukavuudenkin takia... Nimittäin läppärin nettipiuha. Se pirulainen on tuossa koneen kyljessä ja siinä on sellainen mukava klipsi myös. Damn.

Istuin eilen bussissa matkalla kaupunkiin. Bussipysäkillä ollut vaalimainos sai ajatuksen lentämään... (lyövä noin niin kun kuvainnollisesti)

Peggyn heittämään meemihaasteeseen.
Tulin juuri kaupasta ja ensimmäisenä vaihdoin kotivaatteet eli H&M:sta ostamani vihertävän siniset pöksyt, sininen t-paita (tilattu, joko Anttila tai Ellos), alusvaatteet (valkoiset rintaliivit, Seppälä ja vaalensiniset alushousut, H&M) sekä omat rakkaat suosikkini, äippäpuolen neulomat raidallisen villasukat (kuva sivupalkissa). Kaupassa minulla oli farkut (H&M, London), apinasukat (VapaaValinta tai Seppälä?), samat alusvaatteet, musta paita (Lindex), harmaa takki (Carlson) ja H&M:sta vuosi (?) sitten ostama valko-vaaleanpunainen kaulahuivi.
Taidan olla liian laiska haastamaan ketään, mutta jos tämän lukee joku joka pitää itseään tuntemattomana blogi ja harmittelee ettei kukaan ei ikinä haasta niin mainosta toki itseäsi kommenttilaatikossani niin haastan sinut. :)

Pullataikinan vaivaaminen on yllättävän rentouttavaa, paitsi siinä tulee kuuma.
Paras osa on kun ottaa köntin käteen (sellainen pieni mistä veivaa yhden pullan), rutistaa, viskaa toiseen käteen, rutistaa, viskaa toiseen käteen, rutistaa, viskaa toiseen käteen jne jne kunnes käsi väsyy ja on aika mätkäistä pulla pöytään ja alkaa pyörittää. Taikinaa saa ruttailla ja pyörittää ihan kuten tahtoo, ei tarvitse laskea minuutteja, kierroksia tai olla varovainen.

Kohta saadaan voisokeripullaa ja pulla syödään kiertäen. :)

Törkeän pitkä "Oletko koskaan"-meemi jota karsin reilusti (pitkä silti)...

[ ] Ratsastanut kamelilla
[x] Harjannut kissaa
[x] Ollut jälki-istunnossa
[x] Halannut naapuria
[x] Juonut samppanjaa (yök!)
[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta
[x] Yöpynyt hotellissa
[x] Käynyt Amerikassa
[ ] Käynyt Puuhamaassa
[x] Tanssinut napatanssia (harrastanutkin)
[x] Varastanut (olin paha teini)
[ ] Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita
[ ] Rikkonut ikkunaa (pahapaha teini)
[x] Stripannut
[x] Nukkunut villasukat jalassa (yleensä vai sukat, mutta Englannissa oli jäätävää)
[x] Syönyt kuivattuja banaanilastuja (eilen viimeeksi)
[ ] Mokannut kotitalouden tunnilla (en muista, voi tosin olla, että olen)
[ ] Tehnyt yli 80 euron kännykkälaskun (max taitaa olla vajaa 50e)
[ ] Leikannut koiran kynsiä (kissan olen)
[x] Pessyt vauvan pyllyä
[ ] Ollut päivän syömättä mitään
[ ] Ajanut traktorilla (en täysin itsekseen)
[ ] Tilannut taksia (tolpalta olen ottanut monesti)
[ ] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä (olen saattanut?)
[ ] Ajanut viiksiä
[x] Syönyt kynsiä (onneksi en enää jatkuvasti)
[x] Soittanut pilapuhelua (lapsena tätä tehtii jatkuvasti)
[ ] Käyttänyt mikroshortseja
[x] Ollut moottoripyörän kyydissä (lasketaanko kevari ja manki? :)
[x] Soittanut seksilinjalle (kaikkea pitää kokeilla!)
[ ] Soittanut bassoa (paitsi bassoa)
[x] Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[x] Uinut vaatteet päällä
[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x] Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan (lapsena naapurissa oli lehmiä)
[x] Nielaissut jääpalan
[ ] Ollut vaahtobileissä
[x] Lähettänyt viestiä mtv3 chattiin
[x] Soittanut väärään numeroon
[ ] Vilautellut julkisilla paikoilla
[x] Ollut alaikäisenä baarissa
[x] Laskenut pulkalla katolta (persmäkeä tultiin ainekin, liekö pulkallakin?)
[ ] Nostanut lippua salkoon
[ ] Matkustanut peräkontissa (mutta traktorin lavalla olleen sohvan kyydissä kyllä! :D
[ ] Kävellyt yli 10cm koroilla
[x] Karannut kotoa (parikin kertaa)
[x] Saanut 4 kokeesta
[ ] Käynyt eduskuntatalossa
[x] Vastannut seuranhakuilmoitukseen
[x] Ollut puolukassa
[x] Poistanut punkkia (kissalta kesällä)
[ ] Hypännyt 10 metristä pää edellä
[x] Liftannut (monesti, etekin kun asuin Salossa)
[ ] Ajanut mopolla päin seinää
[x] Käynyt navetassa
[x] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin (tai no, sellaista limujädeä)
[ ] Hypännyt benjihyppyä (vielä mä joku päivä)
[x] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa (kattilan)
[x] Astunut lehmän paskaan (ne naapurin lehmät)
[x] Käynyt psykiatrilla
[x] Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x] Juonut Hyla-maitoa (siskolta jäi)
[x] Käyttänyt henkseleitä (lapsena)
[ ] Hengittänyt heliumia
[ ] Uinut avannossa
[x] saanut kymppiä kokeesta (kai mä joskus ekalla? :D
[x] mennyt vahingossa väärään junaan (metroon)
[x] katsonut samaa leffaa kaksi kertaa peräkkäin
[x] harrastanut balettia (jossain muutamia postauksia alempana on kuvakin)
[x] löytänyt kadulta rahaa
[x] lintsannut
[ ] sanonut opettajaa vahingossa äidiksi/isäksi
[ ] tuhlannut yli 200 euroa kerralla vaatteisiin
[x] ollut yksin leffassa (luksusta)
[ ] ollut kielikurssilla (au pairina kyllä)
[x] matkustanut pummilla
[ ] pyörtynyt
[x] jättänyt kokonaan lukematta kokeisiin
[ ] ollut katsomassa oopperaa
[ ] neulonut lapasia (villasukastakin vain puolet, virkannut olen)
[ ] järjestänyt yllätysjuhlia jollekin (siskolle kahdesti)
[x] ollut ambulanssin kyydissä (kahdesti)
[x] ollut poliisiautossa (pahapahapaha teini jäi kiinni varkaudesta)
[x] ajanut autoa (viimeeksi vuonna 1999)
[ ] ajanut mopoa
[ ] nukahtanut koulussa tunnille (en kai ihan?)
[ ] saanut aivotärähdystä
[x] maistanut mustekalaa (siinä kuvotusRedLobsterpastassa oli varmaan niitäkin)
[x] luntannut kokeessa (muistilaput penaalissa oli kova juttu)
[ ] pelannut twisteriä
[x] hukannut kirjastonkirjan
[x] opetellut elvyttämistä
[ ] tilannut jotain ostos-tv:stä
[x] ollut sairaalassa yötä
[ ] saanut jonkun jäsenen menemään sijoiltaan
[x] ollut lehdessä (ainekin lapsena ja Särkkä-aikoihin)
[x] tilannut jotain netistä (tietokoneeseen juttuja ja huuto.net)
[x] lukenut kirjan ruotsiksi (ei näillä taidoilla)
[x] käynyt ulkomailla elokuvissa
[ ] ollut lastenkodissa (vierailulla en asunut)
[ ] soittanut kirkon kelloja
[x] teipannut suuni kiinni
[x] saanut kuhmun viimeisen vuoden aikana
[ ] olen tippunut portaat alas viimeisen vuoden aikana
[ ] ollut sairaalassa viimeisen vuoden aikana
[x] antanut rahaa katusoittajalle
[x] ensin inhonnut jotain leffaa/tv-sarjaa ja sitten alkanutkin tykkäämään siitä (Pimp my ride)

[via Doornob]

Tiedättekö mitä vihaan? Autoilijoita joista vilkuttaminen oli ihan ylimainostettu juttu.

Jälleen kerran kävelin (sininen) tuosta kaupan (musta mötikkä) pihassa. Tarkoitukseni oli ylittää katu, jolloin tietenkin pysähdyin odottamaan, että kaikki vasemmalta tulevat autot (punainen) menisivät ohitseni (jatkaisivat tuosta Jokipolkua eteenpäin). Jälleen kerran sain todeta, että noin puolet autoilijoista muistivat käyttää vilkkua, sitä samaa mitä olivat osanneet käyttää minuutin aiemmin kääntyessään Jokipolulle. Lyhyt on ihmisen muisti. Vain ajatteleeko nämä kurvailijat, että ko. katu vie ainoastaan kaupan pihaan? Ettei ko kadulla ole muuta liikennettä? Kiittäköön onneaan tämänkin kertainen "mutta kun muutkin vaan menee tohon kauppaan"-autoilija, että sen vasemmallani olleen rekan (ei jaksanut piirtää, about tossa J:n kohdalla) takaa tullut toinen autoilija taisi tietää ettei vilkuttaminen ole mikään oletusarvo tässä risteyksessä ja osasi näin hiljentää ja odottaa tämän minuaeivilkuttaminenkiinnosta kääntymistä kaupan pihalle. Toisaalta olisi ollut ihan oikein tälle vilkkukuluu!-autoilijalle, että olisi pelti rytissyt. Olisipahan oppinut.

Olen nero. Tiedän jo 23.

Vielä viime hetken empiöille, muutama hyvä syy äänestää inhimillisyyttä.

Tämä ajaa minut hulluuden partaille! Olen saanut 15 oikein, kahdesta(/neljästä) tiedän aiheen mutten tiedä sanoja. Istun tässä koko yön. :D

Mä haluan namia.
Mä haluan Lontooseen.
Mä haluan johonkin, mutta en tänne.
Koska kaupat on kiinni, olen rahaton ja muutenkin pööp joudun tyytymään klementiiniin, Robbie Williamsiin ja selkäkipuun.

Ulko-oven lukko on jäässä, sisäpuolelta.
Keittiön ikkunanpielet on jäässä, sisäpuolelta.
Takapihalle johtavan oven kahva on jäässä, sisäpuolelta.

Tiivistys lienee ajankohtaista.

Halonen - Niinistö

Halonen
- Toisinaan liika tätimäisyys
- "Lyhyt pinna" -> ärsyyntyminen ja joidenkin mukaan jopa kiukuttelu
+ kansanläheinen
+ tavallinen pulliainen
+ asettaa itsekin itsensä samalle tasolle äänestäjien (kansan) kanssa
+ harkitseva
+ reipas, rempseä ja rehti
+ demari
+ kissaihminen (kissaihmiset eivät voi olla pahoja)
+ nainen (ei miehissä mitään vikaa ole, nainen vain erottuu/huomataan paremmin politiikassa)
+ rehellisesti oma itsensä
+ ymmärtää millaista on olla vähemmistä (uskoisin, että Setan puheenjohtajuus olisi eduksi jos ihmiset eivät olisi niin homokammoisia, minusta tämän voisi kääntää kaikkien vähemmistöjen hyväksi vaikka omalla vähemmistöllä ei olisi mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisien kanssa)

Niinistö
+ komea
+ ihan mukavan oloinen mies
- hyvin pinnallisen oloinen
- kovin luontaan työntävä ja kaukainen
- teflonpintainen, ei saa mitään otetta persoonasta vaikka ns karsimaa onkin
- tuntuu seisovan jalustalla josta muita katselee (niin kansan silmin kun omin silmin)
- kitisijä ja negatiivisten asioiden kaivelija (jos vastakkain asettelu on ohi niin miksi huomautella jatkuvasti muiden ehdokkaiden vikoja?)
- työntekijät sitä ja työntekijät tätä...entä me jotka eivät ole töissä? entä ne jotka eivät koskaan tule olemaan töissä?
- porvari, kultalusikka suussa syntynyt
- hienoista sovinismia puheissa
- Nato myönteinen
- ottaa ilolla vastaan keskustan äänet, mutta ei tukenut keskustaa viime vaaleissa


Niin...yllä mainitut eivät ole mitään faktoja vaan ihan vaan musta tuntuu tietoa, mikä sinällään on mielestäni oleellinen, koska presidentillä ei Suomessa kamalasti valtaa ole. Presidentti voi parhaillaan olla suunnannäyttäjä ja mielipidevaikuttaja. Tällöin hänen pitäisi olla kansalle läheinen ja tuttavallinen, kuin kenen tahansa naapuri. Persoona peliin.

haastettu
Homman nimi on siis se, että paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1) Rakastan postin tuomia mainoksia ja luen ne aina, kaikki. Ottaisin vastaan naapurinkin mainokset ellei ne olisi samoja. Kärsin kun täällä "maalla" ei tule mainoksia läheskään yhtä paljon kun kaupungissa. Toisinaan ympyröin mainoksista ja etenkin kuvastoista mitä haluaisin ostaa (ja salaa kuvittelenkin ostavani).

2) Käytän villasukkia kotona, aina, kesät talvet. Alla ei ole toisia sukkia.

3) Vihaan kesää. Kesän ainoa plussa on vihreys ja luonnon värikkyys, muuten se on todella ärsyttävää aikaa. (Vihaan kuumuutta ja rakastan kylmyyttä.)

4) Tyynyni alla asuu pupu. Sillä ei leikitä eikä asialla söpöstellä vaikka pupu onkin söpö. :P

5) Järjestys. Tietyt tavarat/asiat on oltava tietyllä tapaa. Astioille on oma järjestys kaapissa jopa likaisilla astioilla on tiskipöydällä järjestyksensä, tietokoneella ohjelmilla on järjestys (ensin mirc, sitten firefox, sitten muut), vessapaperi tulee päältä (vaihdan tämän jopa kylässä jos se on väärin), vaatteilla on hyllyssä paikkansa (petivaatteet ja pyyhkeet myös viikattava omalla tapaansa)...lista on loputon...

+ jos minulla olisi pöytäkone käytössä olisi siitä revittynä irti 0=\}-näppäin (ärsyynnyn := hymiöistä) ja näytön reunat täynnä muistilappuja.

Haastan mukaan Daddan, Peggyn, Pinserin (molemmat), liftarin ja kaimani. :)

Miten katkaista pienen ihmisen viimeinenkin jaksamisen ripe...

Pidetään pari kuukautta ilman rahaa. Luvataan perjantaina, että maanantaina tilillä on muutama satanen. Pidetään viikonloppu nälässä niin, että mahaan koskee. Ei anneta unen tulla kun vasta aamulla ja vaikkakin annetaan nukkua pitkään ei anneta unta joka veisi väsymyksen. Viedään tililtä viikon sisällä yli 20 euroa ihmeellisiä palvelumaksuja joista kukaan ei tiedota etukäteen eikä jälkikäteen eikä vastata kyselyihin. Maanantaina tilillä makaa useamman satasen sijaan pari kymppiä pilkkuvirheen takia. Aloitetaan irkissä mesoaminen Niinistön puolesta äänestämisestä heti kun paikalle saavutaan vaikka tiedetään, että toinen osapuoli on punaisen kannattaja. Käännetään kina henkilökohtaisuuksiin ja haukutaan. Lopuksi väitetään, että kyse oli vain politiikasta, ei toisesta eikä mitään saisi ottaa henkilökohtaiseksi. Ei myöskään vastata soittopyyntöön jotta pieni ihminen saisi ruokaa eikä mahaan enää koskisi.

Viimeinen vanha paperinen päiväkirja menossa, vuosi 1999 kevät. Asuin Salossa. Näin myöhemmin kun muistelee sitä aikaa se oli varmaan elämäni yksi tuskallisimmista jaksoista. Muistan olleeni todella yksinäinen ja niin ulkopuolella kaikesta. Luokkani (lähihoitaja, suuntaava) koostui ihmisistä jotka olivat olleet yhdessä jo pari vuotta ja ihmiset jakautuivat tiukasti kahteen ryhmään, lukio- ja peruskoulupohjaiset. En kuulunut kumpaankaan. Olin toki aikanaan mennyt ammattikouluun peruskoulusta, mutta minä olin jo kertaalleen valmistunut lähihoitajaksi, toisin kun muut ja vielä toiselta puolelta Suomea (ex-sosiaaliala oppilaitoksesta, mikä oli hienoinen ongelma, koska Salon koulu oli ex-terveydenhuollon opp.). Aika nopeasti koulupäiväni muuttuivat ruokailuun syömään -> irkkiin loppu päiväksi sen sijaan, että olisin käynyt tunneilla tuntemassa itseni tyhmäksi.

Jokainen päivä päiväkirjassa loppuu ahdistavaan kyselyyn miksi ihastukseni ei viesti tai miksi hän käyttäytyy tietyllä tapaa. Halusin niin kovasti olla rakastettu ja rakastaa. Pelottaa, että saattaisin käyttäytyä edelleen samoin jos olisin kovinkin ihastunut johonkin. Voihan se tietenkin olla ihan normaalia ja tervettä, mutta ahdistavaa sitä on lukea. Ehkäpä, koska nyt tietää miten asiat meni ja miten sitä vain pettyi. Jollain tapaa lohduttavaa, että minulla ei ole tallessa niitä tekstejä mitä kirjoitin kun minulla oli suhde Markoon. Joitain pätkiä löytyy ihan blogini (e_e) alusta, mutta suurin osa meni bittitaivaaseen kun myin ex-koneeni pois. Taisin tallentaa tekstit tosin johonkin levykkeelle, mutta tiedä toimiiko ne enää ja missä ne ylipäätään on. Sinällään harmittaa, koska lähes katkeamattomasti olen kuitenkin kirjoittanut jonkinlaista päiväkirjaa aina lapsesta asti ja 1999 vuodelta puuttuu paljon (paperipäiväkirja päättyy 17.3, blogin aloitin joskus marraskuussa?) etenkin kun näin vanhempana olen kirjannut ylös kaikki itselleni merkittävät tapahtumat. Suhde Markoon takulla on yksi niistä, vaikka sekin toki menettää merkitystään vuosi vuodelta. Silloin se kuitenkin oli älyttömän iso ja tärkeä asia enkä myöhemminkään päässyt asiasta eroon vaikka olin siitä jo itse yli ja ympäri. Ihmisten oli vaikea hyväksyä tapahtumaa vaikka se ei heille kuulunutkaan. Luulempa ettei ihan kaikki vieläkään ole luopuneet siitä tietysti leimasta jonka ovat minuun iskeneet. :)

Lapsuuden päiväkirjoja (kun olin ala-asteella) oli lähinnä hupaista lukea. Lontoon aikaiset oli nostalgisia ja nostivat hymyn huulille. Otavan alkuaikoja oli kiva lukea, teksti vilisi ihmisiä (joita en muista), tapahtumia ja tunteita. Myöhemmät ajat tuntuvat lähinnä masentaville. Kun kirjan laskee kädestä tuntee elävänsä edelleen sitä aikaa ja on vaikea palauttaa itsensä nykypäivään.
Toivon kovasti, että voisin oppia noista teksteistä jotain, mutta epäilen pahasti toistavani vain samoja virheitä.

Sen kunniaksi, että tv:sta tulee juuri vanhoja Hyviä Herroja, vieraana niin nuorekas Vanhanen! :D

1. Annoitko äänesi ennakkoon, äänestätkö äänestyspäivänä, vai pihtaatko ääntäsi kuin naapuritilan isäntä työkalujaan vaikka ei niitä itse käytä?
- Äänestin ennakkoon sillä kirjani on edelleen Tampereella ja varsinaisena vaalipäivänä matkani olisi pitänyt käydä Pellervon ala-asteelle. :)

2. Oliko/onko selvää ketä äänestät? Saako kysyä miksi? Jos saa: miksi?
- Selvä ja saa kysyä. Tarja on vain niin rempseä täti ja asiat on mielestäni mennyt enimmäkseen ihan ok. Vaihtoehdot on myös kerrassaan kurjat, joten...

3. Mitenkäs luulet että käy, tuleekohan toinen kierros vai pääseekö joku ehdokkaista kertarysäyksellä suoraan valtaistuimelle (ja/tai onko galluppeihin oikeisti uskominen)?
- Vähän niin ja näin, tiedä häntä, saattaa tulla tai sitten ei, se nähdään...

4. Sunnuntaina TV:n edessä klo 19.30 lähtien viimeiseen laskettuun ääneen asti?
- Joutuu varmaan surffailee viihdeohjelmien perässä välillä.

5. Mitä pidit ehdokkaiden julisteista?
- Julisteet oli aika laimeita, kuten aina. Niinistön tv-mainos ärsytti, puhuisi selkeästi eikä mumisi ja hymisi. Vanhasen mainoksia en edes muista, laimea koko äijä. Tarjan mainokset oli ihan jees.

Masentaa. En ole tehnyt viime päivinä...viikkoina...mitään järkevää. Tuntuu ettei tännekkään saan kirjoitettua mitään ihmeellistä.
Pikkusiskon synttärit oli eilen. Äitipuoli oli yllättävän herttainen ja ystävällinen. Onhan hän yleensäkin mukava, mutta eilen jotenkin hämmästyttävän mukana. Pakkasi mukaani hirvenlihan lisäksi marjoja, olisi varmasti pakannut enemmänkin kaikkea jos emme olisi lähteneet niin kiireellä. Tuli muuten todettua, jälleen kerran, miten paljon kauniimpi ja nuorekkaampi äitipuoli on siskoihinsa verrattuna. Vau, kumpa minäkin voisin olla tuollainen reilu nelikymppisenä. Ihan siis ikäisensä näköinen on, ei mitenkään yritä olla teini tms, mutta hoikka ja simpsakan näköinen. Ja äitipuolia kun aina haukutaan. :)

Järjetön nälkä ja kaappi on aivan tyhjä (ne lihat on pakkasessa), eikä edes rahaa.
Kaikki on vaan ihan tyhmää.

koulumuistelua

1. luokka
Yksi niistä lapsista joka ei osannut lukea kouluun mennessä. Olin kipeänä kun koulussa opeteltiin kakkonen ja kotona harjoitellessa kiekurat menivät vain väärinpäin.
Koulu oli kivaa ja minulla oli paras kaveri.

2. luokka
Ensimmäinen puoli vuotta samassa koulussa kun ykkönen, jossain vuoden vaihteen tienoolla vaihdoin koulua muuton takia. Uusi opettaja jätti "tukiopetukseen" (tuntui lähes jälki-istunnolle), koska en osannut kertotaulua. Olin aina viimeinen joka lähti, koska en osannut yhtään (lähteä sai vasta kun sai tietyn määrän oikein). Takanani istuva poika nukkui tunnilla ja opettaja syytti minua kun en pitänyt häntä hereillä.

3. luokka
Muutamme jälleen. Mukava opettaja painottaa monesti ettei uusia oppilaita (meitä oli muutama) saa jättää yksin, heidän kanssa on leikittävä. Tytöt eivät leiki kanssani sillä he leikkivät toisen uuden kanssa, eiväthän he täten tee mitään väärin.
Vilja kavereineen ahdistaa pukuhuoneen nurkkaan ja tivaa "Ilves vai Tappara?!". Vastaan hädissäni Ilves, en tiedä mistä on kyse, mutta olen nähnyt tuon tekstin ihastukseni paidassa. Väärä vastaus josta kärsin koko loppu ajan tuossa koulussa.
Puolessa välissä vuotta muutan jälleen. Isäni luo maalle, pieneen kyläkouluun jossa on myös vuotta vanhempi serkkuni. Olen luokkani ainoa tyttö kolmen pojan kaverina. Kirjoitamme Kartaston viimeiselle sivulle hate-listaa tytöistä ja pojista. Tyttöjen listan kärjessä komeilee Tiia ja Henna.

4. luokka
Pitkästä aikaa olen koko vuoden samassa koulussa. Koulu vaikuttaa ensimmäisiä kertoja pysyvälle ja kaverit mukavalle. Mitä nyt opettaja on sovinisti eikä usko minun olevan hyvä, koska isäni eikä siskonikaan olleet (opettanut molempia). Saan liikunnasta 7 vaikka Iiris joka on selvästi yläluokan surkein saa 8. Biologiastakin tulee vain 7 vaikka olen värittänyt koko kirjan ja tehnyt lähes kaikki tehtävät. Samainen Iiris saa 8 vaikkei ole tehnyt lähellekkään yhtäpaljon.

5. luokka
Saan istua serkkuni vieressä. Lukutunnit on yhtä piinaa, koska en ole vieläkään mitenkään erikoinen lukemaan ääneen, arvailen sanat ja saan moitteita jatkuvasti. Pistän salaa luomiväriä vaikkei kouluun ole koskaan saanut meikata. Tytöt kantelevat alaluokan opettajalle (joka on vaihtunut) ja tämä antaakin meille luvan käyttää meikkiä. Edellinen pesi kynsilakankin pois saippualla.

Riitaannut jostain syystä serkkuni kanssa emmekä puhu koko kesänä (asumme naapureina ja olimme toistemme ainoat kaverit), emmekä koko seuraavana vuonna, tosin serkku lähti Rantakylään yläasteelle.

6. luokka
Olen koulun vanhin tyttö, kaiken lisäksi kuukautiseni alkoivat kesällä, en kerro kenellekkään.
Tiia on paras ystäväni. Opettaja saa minut kiinni peilaamasta (ripsi silmässä) ja kysyy aionko isona missiksi. Käyn joululomalla Marokossa äitini ja siskoni kanssa, ihastun ja saan ensisuudelmani. Täytän pulpettini sisäkannen pojan valokuvilla. Piirrän uskomattoman hienon kopion Tupusta, Hupusta ja Lupusta (tehtävä oli piirtää suurennettu kopio sarjakuvasta) kuvaamataidon tunnilla. Opettaja väittää minun piirtäneen sen läpi.

7. luokka
Muutan kesän aikana Helsinkiin. Aloitan koulussa (jossa rehtori kävelee aamutossuissa) jonka siskoni on juuri lopettanut. Biologian opettaja kutsuu minua siskoni nimellä koko yläasteen ajan.
Joku pojista kysyy minulta onko isäni delannut (kun asun vain äidin kanssa), nyökkään, koska en ymmärrä mitä hän kysyy. Toinen poika vieressä tietää totuuden ja alkaa haukkua minua valehtelijaksi.

8. luokka
Olimme Larissa ja Katrin kanssa yllättävän tiivis kolmen kaverin ryhmä. Välitunnilla kävimme lähikaupassa tai Ärrällä ja pöllimme namia ja lehtiä. Koulu kiinnosti entistä vähemmän. Ruotsin opettaja retuutti minut luokan perälle kun en ollut tarpeeksi hiljaa, kostoksi purin häntä käteen. Tämän episodin jälkeen muutuin ruotsin tunneilla mykäksi. Lopulta opettaja lakkasi kysymästä mitään ja hyppäsi ylini ääneen lukemisen aikana.
Kaikki vapaa-aikani meni vahtiessa pikkusiskoa.

9. luokka
Löysin elämääni alkoholin ja lääkkeet. Join jokaisena perjantaina ja lauantaina koko syksyn. Hieman ennen synttäreitäni karkasin kotoa ja asuin Pakilan turvatalossa viikon. Jäin siviilipukuiselle vartijalle kiinni kynsilakan varastamisesta Stokkalla ja pääsin poliisiautossa asemalle. En koskaan saanut mitää lappua kotiin enkä joutunut maksamaan mistään (repussa oli enemmänkin varastettua tavaraa). Palasin kotiin, koska äiti lupasi, että saan pitää synttäribileet. Tosin eipä tuntematon miesohjaaja olisi antanut minun olla Pakilassa pidempään, koska kaikki oli hänestä ihan ok.
Joulukuussa kaverini kantoivat minut pakkaseen, koska pidin muka liikaa melua asunnossa. Todellisuudessa oksensin vessassa juotuani seitsemän kaljaa, kossupullon ja napattuani muutaman diapamin (tms). Riitaannuimme ja keväällä kävimme salakavalaa väkivaltaista taistoa koulussa (potkimista ja tyrkkimistä jonoissa ja tungoksissa). Jouduin vaihtamaan kaveripiirin kokonaan enkä koskaan oppinut viihtymään kenenkään joukossa. Kevään ainoa "valo" oli ensimmäinen poikaystävä, joka oli vanhempi ja jolla oli auto.

Vietän uskomattoman ja unohtumattoman kesän maalla vanhojen kavereiden kanssa. Pidämme mielettömiä bileitä Tiialla, istuskelemme koululla, pelaamme lentopalloa, valvomme aamuun tehden ei mitään, nauramme ja ajamme mopolla (minä istun vain kyydissä). Itken syksyn saapuessa.

10. luokka

Luokkamme oli täynnä mitä ihmeellisempiä hörhöjä. Pojat polttivat pilveä välitunnilla ja matematiikan/fysiikan/kemian tunneilla pelattiin korttia eikä opettaja sano mitään. Karkaan uudellen kotoa Pakilaan. Suututin tytöt kohtelemalla poliossa lyhyeksi jäänyttä tyttö kun muitakin. Vittuilen takaisin jos ja kun hän (aina) aukoi päätään. Se ei ilmeisemmin ollut luvallista ja minua alettiin karttaa. Todistuksen jaon jälkeen vain lähdin kun muut jäivät luokkaan halailemaan ja sopimaan jatkosta. En sanonut kenellekkään edes moi.

Aloitetaan haasteella. Tuttujen tuikitavallisten ihmisten lisäksi ehdottomasti suosikkini Kata Kärkkäisen. Olisi myös hauska lukea esim. Salkkareiden näyttelijöiden yhteisblogia. Kaipaan myös lisää kaupunginosien blogeja (Kaleva!). Koska olen huono lukemaan blogeja englanniksi (pitää keskittyä enemmän) ottaisin tietenkin hyvät ulkomaalaiset blogit suomennettuna. :)
Haasteen viskaan Peggylle, liftarille ja auringonkukalle.

Matkani (vaiviset 11h liikkeellä) kävi tänään Tampereelle hakemaan rinkallista tarpeita tavaroita.
Astuessani ulos Tampereen rautatieasemalta tuntui oudolle. Yleensä jo rappusissa alas raiteilta iskee hyvä fiilis, sellainen kotiin saapumisen riemukas olo. Tänään ei mitään. Tuntui tylsälle, tuntemattomalle ja kerrassaan outolle. Huomasin jopa pohtivani onko tämä sittenkään kotikaupunkini, täälläkö tahdon asua, mitäpä jos muuttaisi pois kun ei kerran säväytä nythän se kävisi vaivattomasti. Bussimatka omaan kotiin ei tuntunut miltään, ei käveleminen pysäkiltä, ei rappukäytävä ei edes oma koti (joka tosin ei näytä omalle kun ovat siirrelleet tavaroita). Edes kaupungilla kävely ei sytyttänyt. Tampere tuntui vain kaupungilta muiden joukossa, harmaalta lumelta ja märiltä kengiltä. Olin tyytyväinen saadessani istua bussiin ja käpertyä kaulaliinan sisään kuuntelemaan musiikkia. Mikä minuun on mennyt?

Päivän oudoin tunne oli tosin se kun bussi oli kulkenut jo jonkun matkaa kaupungin ulkopuolelle ja yhtäkkiä tuntui, että bussi lähtee ilmaan ja lentää Lontooseen. Bussi ei siis noussut mitenkään ilmaan, ollut menossa ojaan tms...ihan vaan kääntyi ramppia pitkin...

Ajattelin kertoa irkissä miten hyviä ruisleipä-jauhelihakastike-juustovoikkarit oli ja miten nyt aion syödä viilin, jota *sen entisen hyvän ystävän nimi* vihaa. Vaan ei siellä ole kukaan hereillä, joten mitä turhaa jakamaan sellaista tarpeetonta tietoa. Mistä lie muistankaan, että hän vihaa viiliä.