Kaikkien vanhempien pitäisi opettaa lapsillee yksi pieni asia. Älä ikinä, missään tapauksessa, eieieieiei, never, ever, do not, älä, todellakaan suututa Skorpparia tosissaan. Kun Skorpioni suuttuu siitä on leikki kaukana ja sen vihan tulet aina muistamaan. Leikkiminen on kivaa, mutta leikillä on aina rajansa ja se raja kannattaa opetella.

(Peggylle:) Eilen oli ihan kivaa. Vanha tuttu osottautui samaksi vanhaksi tutuksi. Oli mukava kun asunnossa oli mies, se on jotenkin kotoisaa. Vaikka uni oli pätkittäistä oli mukava nukkua kun tunsi toisen ihon omalla iholla. Ison virheen mies teki vasta aamulla poistuessaan. Ja sitä virhettä hän ei unohda. Jos jaksoin kymmenen vuotta viesteillä ja flirttailla, jaksan helposti toisen kymmenen vuotta vihata.

You go girl!

Toinen skorppioni? Tiedät mistä puhun? ;)

Mä en suutu helposti tai no närkästyn ehkä, mutta siitä lepyn helpolla. Mutta kun oikeasti ja tosissaan suutun niin huh, itseäänkin pelottaa.

En vain voi sietää epärehellisyyttä enkä sitä, että minua loukataan pahasti. Parit pienemmät loukkaukset voin antaa mennä ohi korvien, mutta kaikella on rajansa. Niin loukkauksilla kun leikillä. Jos leikin lopussa ei tule palkkiota niin typerämpikin vittuuntuu.